Saatiin hyviä neuvoja tulevista reitin ”haasteista” sekä suosituksia majapaikoista. Kertoi myös, että he avaavat tähän samaan rakennukseen, toiseen päähän, uuden alberguen vielä tämän vuoden aikana.
Aamu oli lämmin, paljon lämpimämpi kuin yksikään aikaisempi. Reitti jatkui autotien vierellä kulkevaa vanhaa junaradan pohjaa. Sitä on heppo kävellä. Seutu on taas tasaista, pelkkää viiniä, viiniä.
Kymmenen kilometrin jälkeen tultiin Villacanas kaupunkiin. Siellä on hyvä mahdollisuus taukoon ja olisipa mahdollisuus yöpymiseenkin. On nimittäin kunnallinen albergue.
Yksi haasteista tällä reitillä on juuri se, että nämä kaksi reitiä, Sureste ja Levante risteävät keskenään lähes päivittäin ja etappikaupungit, joissa yövytään ovat useimmiten eri kaupungit. Tänään juuri tuo Villacanas oli Levanten etappikaupunki.
Heti Villacanas’in jälkeen reitti siirtyi hiukan pois tienvarresta. Radanpohja kyllä jatkui ikäänkuin kiinni autotiessä. Peltoteillä lojuu usein pätkiä katkenneista kasteluletkuista. Joskus ne näyttävät erehdyttävästi ihan muulta. Nyt kävikin niin, että yksi ”letkuista” oli liian paksu letkuksi ja kun pysähdyttiin katsomaan niin yli metrin mittainen käärmehän se oli. Taas uusi muistutus, aina pitää katsoa tarkkaan kun menee tien penkalle” asialle”.
Päivän kuluessa ilma lämpeni huomattavasti. T- paita ja shortsitkin tuntuivat liialta. Kuvittelimme vain, miten mahdotonta täällä olisi vaeltaa kesällä. Heinä elokuussa lämpötila voi olla yli 40 astetta, eikä päivän etapilla ole minkäänlaista suojaa paahteelta. Nyt oli vain n. 20 astetta ja sekin tuntui liialta, kun ei juurikaan ollut edes vilvoittavaa tuulta.
Saavuttiin sitten Tenbleque’en, komean tuulimyllykukkulan kautta. Varaamamme hostelli on heti kaupunkiin sisään tullessa. Kamat huoneeseen, pikasuihkut ja kiireesti keskustaan menu’lle. Keskustassa oli ihmisiä ”pilvin pimein” nauttimassa kauniista vapaapäivästä. Baarissa meteli lähes kestämätön. Siellä näin loma-aikana kohtaavat kaupunkiin palaavat entiset pikkukaupungin asukkaat, tai toinen polvi, jotka elävät elämänsä suurkaupungeissa työn perässä..
Onneksi täällä baareissa/ ravintoloissa on poikkeuksetta erillinen tila(Comedor) ruokailijoille. Siellä oli nytkin rauha aterioida runsas menu. Jos oli eilinen, lauantainen menu hintavampi kuin arkena, niin tänään vielä sitäkin kalliimpi. Se vähän kirpaisee peregrinoa, mutta syötävä on, eikä nytkään ollut valinnanvaraa näin pienessä kaupungissa.
Syöminen on tällaisella vaelluksella aivan elinehto. Kyllä puhti loppuu, jos ei syö riittävästi. Siksi siitä ei voi tinkiä. Ja eväät täällä reitillä pitää ehdottomasti olla mukana, koska taukokahviloita ei juurikaan ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti