Villanueva de Algais

Hostellissa oli lämmin. Nukkumaan mennessä jo sammutettiin lämpöpuhallin. Sähköpatteri jäi päälle. Kahdelta yöllä molemmilla oli niin kuuma, että sekin sammutettiin.

Aurinko nousee täällä noin 8.00. Puoli kahdeksalta on jo hämärää, että näkee ilman lamppua. Me lähdettiin liikkeelle 7.45. Edessä 24 kilometrin etappi. Kaupungista ulostulo oli jälleen helppo. Alkuun oli viitisen km asfattitietä, kunnes tultiin oliivitarhoille. Siellä oli hyväpintaista hiekkatietä mukava astella. Aurinko alkoi pikkuhiljaa hivuttaa lämpötilalukemia +3’sta ylöspäin, se oli lähtiessä. Samaan tahtiin sai vähennellä päälle ladattuja vaatekertoja.

Oliivitarhoissa on parhaillaan säpinää, kun puista karsitaan huonoja oksia pois ja maata puiden ympärillä muokataan, ikäänkuin äestetään. Kamalan kivisiä nuo tarhat on, silti oliivit näyttävät viihtyvän.

Muutamia maalaistaloja ohitettiin, koirat tervehtivät iloisesti kummallisia kulkijoita ja kukot kiekuivat kuorossa. Juuri ennen astelemista Cartaojal kylään oli valtava vuohifarmi kalkatuksineen, pienet kilit temmelsivät tarhassa. Sopivasti kolotti kahvihammasta, kylässä oli kaksi baaria, toinen oli jopa auki. Cafe con lecce/maitokahvi molemmille. Isäntä laati pika pikaa huippuhyvät juusto/kinkku bocadillot, lämmitetyt ja kävi vielä kysymässä saako laittaa oliiviöljyä patongille. Tyypillinen tapa täällä laittaa oliiviöljyä leivälle, ei mitään voita tai margariinia.

Lähes tunnin tauko teki hyvää jaksamiselle. Reitti jatkui tovin verran asfaltilla kunnes taas oli vuorossa seikkailu oliivitarhoissa. Aurinko lämmitti jo niin, että t-paita ja lyhyet lahkeet riitti. Vielä pidettiin yksi tauko auringossa istuskellen, kiirettä kun ei ole. Ei täyty alberguet tällä reitillä ainakaan tähän aikaan vuodesta. Ja paljon olisi saanut vaeltajia olla että tämä paikka täyttyisi, kunnallinen/municipal. Isossa dormitoriossa on 22 petiä ja oleskelutilaan mahtuu lattialle lisää, patjoja on. Keittiö on, astioitakin on, mutta ei hellaa eikä kattiloita, liekö viereisellä baarilla osuutta asiaan. Mikro sentään on ja toimii.

Kylmä sisällä oli taas kun tultiin, yli viikkoon ei ole kukaan käynyt. Dormitoriossa/ makuutilassa on ilmalämpöpumppu, mutta SE EI TOIMI. Onneksi huomasin kokeilla oleskelutilan puhallinta ja ihme kyllä, SE TOIMII.
No, nyt kannettiin ruokapöytä puhaltimen alle ja sitten kun tulee unten aika, pöytä pois ja patjat tilalle niin siinä on sitten makuuhuone.

Tämmöistä tämä Caminoelämä on, kaikkea voi sattua ja kaikestä pitää jotenkin selvitä. Nyt koitetaan selvitä tästä yöstä. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

Hyvää myöhäistä Ystävänpäivää kaikille lukijoillemme.