12. Päivä. El Provencio. - Las Mesas 19 km

Tuulimyllyjen mailla ei sitten tänään tuullut. Helppo kävelypäivä, täysin pilvetöntä, aamulla vain +2 astetta. Kaikki muu olikin sitten vähemmän helppoa. Kaikki, mikä tälle reitille on tyypillistä tuli vastaan. Sekin, että lähes jokaisen talon pihalla on oma tuulimylly.

Ensimmäisellä viikolla suunnistusta oli vaikeuttamassa Camino de Lanan opastukset, taulut ja nuolet. Nyt Albaceten jälkeen on suunnistusta ollut sotkemassa Valenciasta lähtevän Camino Levanten reittimerkinnät.

Tarkkana saa olla, että ottaa oikean reitin. Jos maps’iin voisi ladata toisen reitin eri värillä, se helpottaisi. Mutta kun ei voi. Samanvärisenä niitä ei erota toisistaan.

Periaatteessa olemme pysyneet kärryillä. Pari kertaa kävelty väärää polkua. Pikkuhiljaa olemme oppineet, että Sureste- reitin keltaiset nuolet ovat vaaleamman keltaisia kuin Levanten.

Toinen kohtalainen ongelma tällä reitillä on majoitus. Periaatteessa näissä pienissä kylissä on vain Polideportivo, eli patjat urheiluhallien pukuhuoneissa. Niihin pääsy pitää varata soittamalla päivää paria ennen. Soittamalla kyllä, virastoaikana Ajuntamienton Oficinaan, ja se virastoaika täällä on suht venyvä käsite.

Toisaalta, kun yöt ovat näinkin kylmiä niin emme ole toistaiseksi niihin yrittäneet. La Rodassa se härkätaisteluareena kiinnosti, mutta silloin ei soitto onnistunut.

Tänään Las Mesas’issa emme edes yrittäneet. Ensi yöksikin on luvassa pakkasta. Lähin hostelli löytyi noin 10 km päästä, Mota del Cuervo’sta. No, ratkaisimme asian bussikyydillä.

Ei sitä kulkija tiedä minne eksyy. Tänään eksyttiin kyllä hyvään paikkaan. Mota del Cuervo on kaunis kaupunki lukuisine kävelykatuineen. Don Quijote reitillä kun ollaan niin Meson de Don Quijote taas loistava valinta yöpaikaksi,

Miguel de Cervantes’in 1609 julkaistulla kirjalla on valtava merkitys espanjalaiselle kulttuurille ja siitä itse asiassa lasketaan koko kaunokirjallisen historian alkaneen. Ja nyt olemme aivan sen kirjan tapahtumien syntymailla.

Kaupungin liepeillä, vuoren laella on jäljitelmänä kuusi tuulimyllyä, mallaamassa alkuperäisiä, jotka ovat täältä 24 kilometrin päässä, noin 10km poissa meidän caminoreitiltä, Campo de Criptana kylässä.

Tuulimyllyille on tietenkin koostettu patsaat itse Don Quijotesta, Sancho Panzasta kuin myös tietysti Dulchinea, joka muistaakseni oli kaunis baarinainen.

Kaikkialla maailmassa toki tunnetaan myös Don Quijoten hevonen Rosinante.

Toisin kuin eilisessä kommentissa arvelimme, alkoi tänään jo maastossa olla pientä kumpuilua. Tylsä meseta jäi taakse ja aletaan lähestyä vuoristoisempaa seutua, missä myös metsät lisääntyvät.

Toledoon on vielä muutaman päivän matka. Se kaupunki oli ykkönen toivelistallamme, kun tätä caminoa suunnittelimme.

Sitä odotellessa........,,,