Hyvää kuvaa ei saanut kun aamunsarastus ”häiritsi”.
Muutama liikenneympyrä kierrettiin. Nuolet opastivat hyvin.
Nopeasti oltiin avoimella maaseudulla. Seutu on karua. Yksi vehreämpi laakso oli päivän etapilla. Yksi pikkukylä noin viiden kilometrin kohdalla. Siitäkin eteenpäin reitti nousi, vähitellen yhä ylemmäs. Kylmää oli ja sadekuurot piiskasivat tuon tuosta.
Monenlaista Caminotaidetta on näillä reissuilla vastaan tullut. Tässä kyllä yksi parhaista tämän päivän etapilla.
Puolimatkassa oli Cardenosa kaupunki. Yksi baari, se oli auki. Makoisat tortillat saatiin. Sitten jatkettiin. Vesi- ja raekuuroista välittämättä kävely maistui hyvälle. Pakko on sanoa, että alkaa olla sen verran numeroita passissa siinä ikäsarakkeessa, että yhä enemmän kroppa vaatii lepoa. Rankat pitkät etapit vuoripoluilla olivat tehneet tehtävänsä.
Mutta kun huilaa välillä, siis oikein vapaapäivän pitää, niin ihan saa uusilla jaloilla taas jatkaa matkaa. Matkalla oli poikkeuksellisen monia ristejä, joiden juurelle oli laitettu penkkejä, ajateltu tällaisia vanhuksia matkaa tekemässä.
Reppukaan ei painanut, vaikka niihin oli pakattu tavallista enemmän evästä. Ennakkoon oli saatu vinkkiä, että kylässä ei olisi ruokailumahdollisuutta.
Alberguelle tultiin. Soitto Ajuntamiento’on, täti tuli mukanaan japanilainen kaveri, jonka olemme tavanneet jo muutaman kerran. Perusalbergue. On lämmin vesi, lämmitys, keittiö, jääkaappi ja kiva patio pihalla. Maksu on donativo.
Ja kyllä vaan, kylästä löytyy baari, josta saatiin ihan hyvä menu. Eli jäi ne kannetut eväät edelleen evääksi, siis kannettavaksi huomennakin.
Kylä on pieni, mutta sillä lailla merkittävä, että juuri tässä kylässä syntyi Avilan Teresa vuonna 1515. Kaiken muun ansionsa ohessa hän perusti silloiseen Espanjaan 17 uutta Karmeliittaluostaria. Kylä kunnioittaa ”tytärtään” nimeämällä pääaukionsa Plaza de Teresa’ksi.
Hyvä tällaisella rauhallisella alberguella, lähes ”kuolleessa” kylässä on kerätä voimia huomista vieläkin pidempää etappia varten.
Vettä rakeita ja hiekkaa tuiskusi.
VastaaPoista