Maaseudulla kuljettiin vanhaa Minayan maantietä. Uusi tie rekkoineen jyräsi oikealla ja vasemmalla kolistelivat junat aika ajoin. Vanhalla tiellä oli siellä täällä kylttejä, että ollaan Don Quijote reitillä.
Tuulimyllyjä alkoi näkyä, ne ovat tämän seudun ”tunnusmerkki”. Tämä on sitä aluetta Espanjassa, jonne sijoittuvat Espanjan kansalliseepoksen, Don Quijote’ n tapahtumat. Sen teoksen on kirjoittanut 1500-luvun lopulla Cervantes ja se on espanjalaisille kuin Kalevala suomalaisille.
Joskus kauan sitten olen osan teoksesta lukenut. Siinä ” kylähullu” Quijote taistelee tuulimyllyjä vastaan. Kuvannollisesti omalla kekseliäisyydellään voittaa suuretkin vaikeudet. Meistä jokainen varmaan tuntee ihmisiä, joilla ei aina hissi kulje ylimpään kerrokseen. Silti sellaisilla ihmisillä voi olla aivan uskomattomia kykyjä johonkin tiettyyn asiaan. Sellainen oli Don Quijote ja hänen kaverinsa Sancho Panza.
Täällä kulkiessa tunnemme erittäin suurta sympatiaa näitä sankareita kohtaan. Tasan tarkkaan vastaavia ”kylähulluja” tunnemme olevamme taistellessamme, ei tuulimyllyjä, mutta tätä armotonta vastatuulta vasten. Tuskin tätä kukaan paikallinen ymmärtää, miksi kaksi hullua suomalaista täällä laakeella aakella uhmaa tällaista säätä. Ei taida noilla mennä hissi ylimpään kerrokseen, ajattelevat varmaan.
Me olemme tiemme valinneet. Säätä säätelee ylempi taho. Jos on vastatuuli niin sitten on. Nautimme kuitenkin joka askeleesta. Tänäänkin.
Aamulla ensimmäiset kaksi tuntia oli oikein nautinnollista astella. Sitten yhtäkkiä tuuli yltyi. Puuskat tulivat vastaan sellaisella voimalla, että joskus piti ottaa kolme eteen ja askel taakse, kuin sambatanssissa.
Monta kertaa maisemaa katsellessa tuli mieleen ensimmäisen Caminomme taivallus ranskalaisen reitin Meseta osuudella, rannatonta peltoa niin kauas kuin silmä kantaa.
Yksi evästauko pidettiin, ei juuri muuta tuuletonta paikkaa ollut. Mukavasti jo heti puolen päivän jälkeen oltiin varatussa majapaikassa. Eli, otettiin hostelli, vaikka olisi täällä ollut kunnalla tarjolla patjat urheiluhallin pukuhuoneen lattialla. Mutta kun ulkonakin on vain +9 astetta niin vähän hirvitti mennä moiseen majoitukseen, jos olis lämmintä niin mikä ettei.
Sadetta tänään ei ole tullut, ei ne ennustajaeukot tietokoneineen aina kaikkia tiedä. Parempi vaan ottaa vastaan mitä ylhäältä annetaan ja iloita jos olivat eukot väärässä.
Vireisessä ravintolassa saatiin loistava menu, Vähän tutustutaan paikkakuntaan ja sen asukkaisiin, käydään kaupassa ja huilaillaan. Huomenna taas astellaan erinäisiä kilometrejä Don Quijote’n jalanjälkiä.
Nyt on täälläkin myrsky ja lumasade tulee vaakasuoraan. Autokolareita ja teiltä suistumisia eri puolella Suomea. Siis tasoissa ollaan. Olette ihailtavan tyytyväisiä. Hauska sanonta:Hissi ei vie yläkertaan. Buen Camino.
VastaaPoista