Paluu Camino Frances'ille

6.11. 2017  Tuttuja paikkoja

San Roman De Detorta'sta on matkaa Melide'en 28 kilometriä. Sitä lähdimme taivaltamaan hyvin aikaisin aamulla täyden kuun valaistessa tietä. Aamu oli viileä, +6 astetta. Jonkin verran oli sumua, joka antoi tunnelmaa. Reitti oli jokseenkin tylsää maantiekävelyä. Muutamia kyliä oli, mutta ei tietoakaan baareista. Tai no, oli kyllä, mutta kaikki kiinni. Oltiin jo pitkällä marraskuun puolella, joten alkoi olla talvi paikallisille yrittäjille. Vuoden tienistit oli tienattu vilkkaaseen kesäaikaan ja nyt oli ovet säpissä ja omistajat ties missä. Meillä ei juurikaan ollut evästä, pieni patongin pätkä oli ja juustoa. Se syötiin eräässä bussikatoksessa pienellä tauolla ja tien varren puista saatiin sentään omenoita välipalaksi. Onneksi, sillä muuten olisi voinut tulla ihan oikeasti nälkä.

Hyvin loivapiirteistä reittiä oli helppo ja oikeastaan kiva kävellä. Oman mausteensa helppouteen toi se, että tiesi vaikeimman osuuden olevan takana ja siitä kunnialla selviydytty. Mieliala oli korkealla ja jollain lailla odotti mielenkiinnolla, että miltä se tulo tutulle "ranskalaiselle" reitille tuntuisi.

Melide'en tultiin hyvissä ajoin iltapäivällä ja mentiin sisälle kunnalliseen albergueen. Siellä oli meidän tullessa yhdet kengät ja yksi peti varattu.

Ei voi olla totta. Ruuhkainen "ranskalainen", mitä vielä. Alberguessa oli 156 paikkaa ja kaupungissa on yhteensä kymmenen albergueta sekä lukematon määrä muita hostelleja ja hotelleja. Että täytyy niitä vaeltajia olla todelliseen ruuhka-aikaan ihan mielettömästi, jotta kaikki kapasiteetti tulee käyttöön.

No, nyt ei tullut. Kaikkiaan meitä yöpyjiä tuli illan mittaan kahdeksan henkeä, kaikki muut ranskalaisen reitin kulkijoita, paitsi me.

Seuraavana päivänä aamu oli erittäin sumuinen aina siihen saakka kunnes aurinko kunnolla nousi.

Arzua'an oli matkaa "vain" 15 kilometriä, pitemmälle emme halunneet mennä, koska meillä oli yllin kyllin aikaa. Toisaalta oli ihan kiva kerrata muistikuvia taannoiselta caminolta niin itse reitiltä kuin myös kaupungeista. Arzua'ssakin majoituimme kunnalliseen albergueen, siis ei samaan kuin edellisellä kerralla. Kunnallinen olikin kelpo paikka. Ja tällä kertaa osui paljon suurempi vaeltajajoukko sinne kanssamme yhtä aikaa. Kaikki lähes 50 paikkaa tuli täyteen. Vain muutama peti oli vailla asukasta.

Juttuseuraa siis riitti, mutta vielä mukavampaa oli illalla tavata tuttuja kaupungilla. Siis sellaisia, joiden kanssa oli alkumatkasta kuljettu yhtä matkaa ja joita ei ollut moneen viikkoon nähty, koska he olivat tulleet Nortea pitkin. Norte siis yhdistyy ranskalaiseen reittiin juuri täällä Arzua'ssa.

Kyllä ne muistikuvat olivat reilussa kolmessa vuodessa aika paljon haihtuneet, mitä reittiin tulee. Ei niistä poluista kovin paljoa muistanut. Toisaalta ei noilla viimeisillä etapeilla ennen Santiagoa kovin paljon erikoista ollut, sellaista joka olisi vahvasti mieleen jäänyt. Luonnollisesti Santiago'n läheisyys sai ajatuksen silloin niin suuren odotuksen valtaan, että ympäristön havainnoiminen unohtui. Näin me ainakin päättelimme. Yksi paikka kuitenkin on yli muiden. Oheisen kuvan kivisen sillan muistaa varmaan jokainen, joka on "ranskalaisen" reitin kulkenut.

Pitihän se tietenkin kuvata. Paikka oli muuten aika paljon eri näköinen näin talven alla kuin kevätasussa, jollaisena sen edellisen kerran ylitimme. Vettäkin oli nyt vain näytteeksi.

Viimeisenä iltana valitsimme majapaikaksi saman alberguen Pedrouso'ssa kuin edellisellä vaelluksellamme, eli albergue Cruzeiron . Niin oli myös moni muu valinnut. Osui oikea korealaisten "aalto" majoittumaan sinä iltana. Mukavia nuoria korealaisia suuri, eloisa joukko. Uteliaisuuttamme hieman haastattelimme heitä. Olivat kuulemma kaikki tulleet omin nokkineen Caminolle ja tavanneet siellä. Eli, ei mitään yhteismatkaa, eikä matkatoimistojärjestelyjä. Yllättävän tunnettu tuntuu Camino de Santiago olevan Koreassa, kun sieltä niin suuria määriä vaeltajia nykyään tulee Caminolle.

Viimeinenkin yö nukuttiin hyvin. Hyvin oli toki nukuttu lähes poikkeuksetta kaikkina öinä. Kai sitä on jo niin tottunut toisten, " vieraiden" kanssa samassa tilassa nukkumiseen, ettei pienet kuorsaukset eikä muutkaan ääntelyt suuremmin häiritse.

  Olevinaan aikaisin herättiin, otettiin valmiiksi pakatut reput kainaloon ja hipsittiin keittiöön aamiaiselle. Yllättäen siellä olikin jo suuri joukko korealaisia hereillä ja lähtöpuuhissa. Siitä sitten lähdettiin samalla ovenavauksella iso porukka kylmään aamuun, tallustelemaan kohti viimeisen päivän etappia Santiago'on.