20.10. 2017 Savua ilmassa
Serdio sijaitsi aika korkealla vuoren rinteellä. Ehkä siitä johtuen lämpötila aikaisin aamulla oli jopa oudon korkea, sellaiset + 20 astetta. Uusi päivä alkoi kuitenkin usean kilometrin alamäellä, jonka jälkeen oltiinkin taas merenrannassa. Alhaalla ilma odotetusti viileni jonkin verran. Eikä aikaakaan kun oltiin Unguera'n kaupungissa, josta on silta joen yli Asturias'in maakunnan puolelle. Sillalla tuoksahti nenään aika voimakkaasti savun haju. Katsahtaessa taakse, auringon suuntaan, oli ilma jokseenkin punaisena savusta.
Heti sillan jälkeen alkoi pitkä nousu kohti Colombres'in kaupunkia. Ylämäessä savu lisääntyi ja lisääntyi niin että alkoi jo käydä tukalaksi hengittää. Emme silti huolestuneet, koska tiesimme savun tulevan kauempana Asturias'issa roihuavista metsäpaloista.
Tuosta eteenpäin kuljettiin useampi päivä mukavia 15 - 20 kilometrin helppoja etappeja, välillä rannoilla upeissa merimaisemissa ja välillä sisempänä kauniissa asturialaisessa maalaismaisemassa.
Rannikolla oli tuollaisilla mukavilla etäisyyksillä toinen toistaan kivempia pikkukaupunkeja. Erityisesti pidimme La Isla kaupungista. Sinne tulimme hyvin lyhyen kävelyetapin jälkeen jo puolen päivän maissa. Meidät otti vastaan iäkäs täti, joka vielä kaiken lisäksi lähti keppinsä kanssa köpöttelemään pitkän matkan sivummalla olevalle alberguelle. Majoituimme sinne ensimmäisinä, joten meillä oli hyvää aikaa laittaa itsellemme pasta-ateria, ennen kuin muita kulkijoita alkoi tulla.
Iltapäivä oli hyvin lämmin, noin + 27 astetta, joten kaupungin upea hiekkaranta houkutteli. Ja uimahousuthan olivat edelleen mukana. Lisäksi merivesi oli vielä mukavan lämmintä - meille suomalaisille.
Illan mittaan tuokin albergue tuli muutamaa petiä vaille täyteen. Oli meitäkin iäkkäämpi pariskunta Australiasta ja illan piristäjinä kaksi saksalaista tyttöä 9 ja 11v, jotka olivat isänsä kanssa lähteneet heidän syyslomansa ajaksi Caminolle. Oli tietenkin monia muitakin.
Aamulla sattui pikkuinen episodi talon pihalla oleilevan kissan kanssa. Olin pihalla odottelemassa lähtöä, vielä pimeässä, kun tuo pikkuinen, hyvin luottavaisesti hyppäsi syliini rapsutettavaksi. Kun sitten lähdimme reissuun, lähti kissa mukaan. Se kulki mukanamme kilometrikaupalla. Ei kääntynyt, vaikka kuinka yritimme hätyyttää, Ei millään. Aika pian reitti kääntyi erittäin vilkkaan tien varteen. Oli siinä jalkakäytävä, mutta kissa ei siinä pysynyt vaan poikkesi välillä toisella puolella ja taas takaisin, kunnes....
Meinasi jäädä auton alle.
Kauhuissamme katsoimme, kun auton rengas meni enintään 20 sentin päässä kissasta. Huh, huh.
Kyllä kissakin säikähti. Siinä se sitten viimein jäi jonkin talon pihaan selviämään säikähdyksestään. Olisi se ollut meille - varsinkin minulle - ikävä juttu, jos niin läheiseltä tuntuneen eläimen läheisyys olisi tuolla tavalla kokenut surkean lopun. Oli se kissa jälkeen päin useasti mielessä.
La Isla jäikin sitten meidän viimeiseksi rantakohteeksi tällä Caminolla, sillä seuraavana päivänä pian Villaviciosa'n kaupungin jälkeen tuli kohta, jossa Camino Norte ja Camino Primitivo eroavat ja me otimme suunnan Primitivolle kohti Oviedo'a. Takana oli noin 400 kilometriä ja edessä suunnilleen saman verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti