Kuume nousee

Kahden kuukauden mittainen kaksoiselämä on nyt ohi. Kaksoiselämä tarkoittaa tässä sitä, että koko ajan on ollut tunne että toinen jalka on vielä vanhalla Caminolla ja toinen jalka kovaa vauhtia menossa jo uudelle.

Joulukuu meni nopeasti tehdessä Ifolor - kirjaa menneestä reissusta, sekä sen jälkeen "kirjailijan" hommissa blogiin reissua kuvaillessa. Niiden parissa sai mukavasti kerrata kaikki Caminon ihanuudet ja ei-niin-ihanuudet. Nyt kun tuo kertaus on jo takana päin, niin helposti huomaa kuinka ne negatiiviset asiat alkavat hävitä mielestä. Jäljelle jäävät vain kaikki hienot kokemukset.

Tammikuun puolella paino on ollut sillä lähtevällä jalalla. Tulevaan reittiin on koitettu tutustua niin hyvin kuin se eri tietolähteistä on ollut mahdollista. Keskusteluja eri foorumeilla on seurattu ja suursäätilaa tarkkailtu, vaikka eihän se siitä tarkkailusta kummemmaksi tule. Sää on mitä on ja sillä mennään.

Harjoituslenkkejä on saatu kävellä loistavissa oloissa. Sopivasti pakkasta, vähän lunta ja melkein tuuletonta on ollut. Aikaisin aamulla reppu selkään ja kuutamolle....

Kuutisen kilometriä metsäpolkuja pitkin ja olemme merenrannalla. Ranta on kaunis talvellakin. Kuuma kahvi ja eväsleipä täydentävät elämyksen.

Kymmenkunta kilometriä takaisin kotiin ja taas yksi treeni kohti Caminoa on takana päin.

Tässä vaiheessa, kun on enää pari päivää lähtöön,  kaiken pitää olla valmiina. Pakkauskokeilut on tehty. Painoa reppuihin tuli, jälleen kerran, liikaa. Mutta ottaen huomioon reissun pituuden, varusteita tulee väkisinkin vähän enemmän. Toinen reppu painaa seitsemän kiloa ja toinen kuusi, ilman eväitä ja vesiä siis. Tilan puolesta on pientä säätömahdollisuutta jäljellä. No, yksi kriteeri ainakin täyttyy, se että repun paino saa olla enintään 10% omasta painosta, sen alle sentään ollaan.

Kuvassa ruokailuvälineet, joilla viime Caminolla tultiin toimeen. Huomio ehkä kiinnittyy kuvassa vasemmalla olevaan korkinavaaja/linkkuveitsi- yhdistelmään. Se on mennyt turvatarkastuksista läpi, koska olen itse lyhentänyt sen terää. Kuusi senttiä saa olla, lyhensin sen viisi ja puoli senttiseksi. Joka kerta se on  haluttu mitata ja on kelvannut.

Päivittäin ajatukset seikkailevat tulevassa.
Useita kertomuksia olemme lukeneet, silti reitti Malagasta Meridaan on arvoituksellinen.
- Minkälaisissa majoituksissa yömme vietämme? Tiedämme sen, että alberguet eivät varsinaisesti ole avoinna, vaan avaimet täytyy hakea jostain. Useimmiten poliisilaitokselta.
- Onko muita kulkijoita koko matkalla? Tiedämme sen, että ympäri vuoden tuolla reitillä on aika vähän kulkijoita, entä sitten helmikuussa.
- Minkälaiset ovat säät? Olemme olleet Espanjassa ennenkin helmikuussa ja kokeneet ihan laidasta laitaan säitä.

Sitä mukaa kuin päivät vähenevät, kuume nousee. Henkisesti olemme valmiit. Olemme valmiit kaikkeen mitä vastaan tulee. Olemme valmiit poistumaan ns. mukavuusalueelta. Luin äskettäin jostain, että kehittyäkseen ihmisen pitää poistua mukavuusalueelta. No, kehittyä ja kehittyä. Mutta meille poistumista mukavuusalueelta on jo se että lähdemme. Emme jää sohvalle löhöämään ja katselemaan telkkarista matkailuohjelmia. Emme myöskään lähde rantalomalle. Ne molemmat olisivat mukavuusaluetta.
Me lähdemme Caminolle.
- Emme tarvitse yöpymiseen tähtiluokiteltuja hotelleja puhtaine, valkoisine lakanoineen. Riittää kun on katto pään päällä ja jonkinlainen heteka jossa vähimmillään muovipäällystetty patja eikä tyynyäkään aina ole.
- Emme myöskään tarvitse valkoisia pöytäliinoja aterioillemme, emmekä mitään Michelin tähtiä kaipaa.. Tähdet taivaalla riittävät ja kivinen pöytä ilman liinaa palvelee evästauolla.
- Emme tarvitse päällystettyjä tai lanattuja teitä askeltemme alle, pienet kiviset polut antavat kulkijalleen mukavimmat hetket.

Matkaan lähdemme paikallista elämää ja luontoa kunnioittaen, nöyrin mielin. Emme ajattele matkan pituutta, vaan otamme sen päivä kerrallaan. Keskittyen ainoastaan kunkin päivän tapahtumiin. Emme ajattele etappeja suorituksina, vaan elämme päivän kerrallaan sellaisena kuin se vastaan tulee - elämänä ja kokemuksina. Ensimmäinen kävelypäivä on sunnuntai 11.2. 2018.

Olkaa kuulolla. ....