31. Päivä. Tordesillas. - Zamora

Upeaan iltaan Tordesillas’in Plaza Mayor’illa päättyi meidän tämän kertaisen Caminon varsinainen kävelyosuus. Harvoin on alberguessa tullut nukuttua niin hyvin. Aivan fantastinen miljöö ympärillä antoi unten viedä mennessään, ehkä jonnekin keskiajalle.

Ehkä se johtui siitä kun illalla katselin alberguen seinällä ollutta kuvakertomusta siitä, minkälaisesta rauniokasasta albergue on joitakin vuosia sitten rakennettu uudeksi.

Kaikki niin viimeisen päälle kuin olla voi. Yksi asia täällä espanjalaisessa rakennustavassa kuitenkin on ihmetyttänyt kaikkialla. Se, että ovissa ei ole kynnyksiä. Yleensä ovissa on kolme tai neljä saranaa, mutta silti niin usein, lähes aina, joko ovi painuu tai lattia nousee, niin että oven alareuna laahaa lattiaan kiinni. Käy siinä sitten yöllä hiljaa vesassa, kun saat repiä juuttunutta ovea.

Pitäisi kai mennä takaisin sinne Villacanas kaupunkiin, jonka kautta reittimme kulki. Siellä näet kerrottiin tehtävän n.60% espanjan ovista. Mennä ja opastaa, että ovenkarmeissa kuuluu olla kynnys.

Tänään siis ei enää kävelty. Mieli olisi vielä tehnyt, mutta kun se Vappupäivä olisi laittanut meidät jumiin jonnekin pikkukylään. Kokemusta on, että kaikki Festivo päivät pysäyttävät tämän maan aika totaalisesti. Ja Vappu on Festivo täälläkin.

No, onhan tässä jo kävelty. Takana on 544 käveltyä kilometriä. Kun sen jakaa kävelyyn käytetyillä päivillä, tekee se 20,9 kilometriä per päivä. Enemmän se on kuin tämän ikäisille suosittelevat.

Matkustettiin bussilla Zamora’an. Täällä tultiin puoli tuntia ennen avautumista alberguen ovelle. Oven ulkopuolella oli jo noin kymmenen reppua omistajineen odottamassa, ja lisää nousi kulman takaa koko ajan hikisiä ressukoita lisää.

Oven avautuessa oli jo noin kaksi kymmentä. Kyllä on siis Via de la Plata’lla nyt kulkijoita. Meillekin ihan mukava, että näemme edes näin retken päätteeksi joukon muita peregrinoja, kun heitä kaikkina aikaisempina päivinä olemme tavanneet kokonaista kolme jalan taivaltanutta sekä yhden pyöräilijän.

Zamora’ n albergue on kohtalaisen suuri, 32 paikkaa. Pieniä, siis aika ahtaita huoneita on kahdessa kerroksessa ja keittiötilat vielä alemmassa kolmannessa kerroksessa. Voi sanoa, että tunnelma on tiivis, kun porukkaa on paljon. Kolme vapaaehtois hospitaleroa pitää asiat järjestyksessä ja peregrinot ohjeistetaan hyvin ja ystävällisesti.

Jo klo 16.30 alberguen viimeinenkin peti sai nukkujansa. Myöhemmin nähtiin kadulla uupuneita kulkijoita soittemassa hostelleihin majapaikan toivossa. Iltapäivällä olikin varmaan tukala kävellä, lämpöä oli +26 eikä lainkaan tuulta vilvoittamassa.

Maksu yöpymisestä on donativo ja palveluun kuuluu myös aamiainen alakerran tiloissa klo 6.30 alkaen. Keittiö on hyvin varustettu, myös pesukone ja kuivuri löytyy, kaikki donativo periaatteella.

Täällä nyt tämän yön vietämme. Huomenna siirrymme hostelliin yhdeksi yöksi, torstaille on jo junaliput Madridiin.

Yritän jo huomisen aikana saada julki jonkinlaisen yhteenvedon tästä hyvinkin erilaisesta Caminosta,

Sitä odotellessa .......,.....hauskaa Vappua kaikille lukijoillemme. Teitä on ollut taas ilahduttavan runsaasti mukanamme.