12. Päivä. Santa Cruz. - Cordoba. 24 km

Ilta Santa Cruz’in pikkukylässä sujui hostellilla seurustellen. Tapaamamme parin kymmenen vaeltajan joukko oli amerikkalaisia, eri puolilta jenkkimaata. Olivat aloittaneet rentotyylisen caminonsa Granadasta. Välillä bussilla, välillä kävellen.

Jokaisella on oma caminonsa. Tekee sen juuri niin kuin tahtoo. Sen olemme oppineet ja sen ainakin me hyväksymme. Aina voi jollain olla jokin syy mennä etappi bussilla. Sairaus, vamma tai vain väsy. Kyllä ne amerikkalaiset vähän ihmetteli, kun sanottiin lähtevämme aamulla ennen kuutta. Tämä on meidän caminomme.  Sopii meille. Kyllä se hyvältä tuntuu, kun jaksaa tämän ikäisenä, ehkä jopa paremmin kuin moni nuorempi.

Ja niin se camino jatkuu, kävellen. Se sopii meille.

 Siispä,  ostettiin baarista kaikille bocadillot, laitettiin kellot herättämään viideltä. Varttia yli viisi meillä oli kahvivesi kuumana. Aamupalat huoneilla ja ulos tielle selviydyttiin klo 5.40.

Kuusi kilometriä oli ensin hiljaista asfalttitietä, sitten käännyttiin soratielle. Se olikin sitten oikea SORATIE. Siis välillä todella kookasta kivenmurikkaa. Kyllä olisi ollut jalat kovilla sanotaan vaikka tavallisilla pehmeä pohjaisilla lenkkareilla.

Aamu siitä pikkuhiljaa valkeni ja alettiin nähdä ympäristöä. Karua, mutta omalla tavalla kaunista. Aamuhämärissä tuli vastaan kolme paikallista juoksijaa, omalla lenkillään. Kovasti nekin ihmetteli sitä että oltiin jo niin kaukana Santa Cruz’ista siihen aikaan. ” Ootteko te ollenkaan nukkuneet” utelivat.

Aurinko kohosi, samaa tahtia kohosi lukemat lämpömittarissa. Klo 12 kun oltiin Cordoban laitamilla, oli mittarissa jo +23 astetta.  Ensimmäisessä avoimessa baarissa juotiin kahvit. Eikä sitten pitkälti ollutkaan hostellille.

Suihkut ja pyykit hoidettiin ja pika pikaa menu’lle . Jo vain hyvä menu saatiinkin. Illansuussa nautiskeltiin Cordoban silmiä hivelevistä nähtävyyksistä.

Vanha kaupunki kujineen on helppo kävellä. Keskusta on täynnänsä lumoavan kauniita rakennuksia.

Hostellin läheisellä terassilla istuskellen nautittiin aidosta espanjalaisesta kitara soitannosta lämpömittarin näyttäessä +31 astetta vielä illan hämärtyessä. Ollaan niin Espanjan sydänmailla kuin vain olla voi.

Pikkuisen tämä kirjoitus nyt venähti, sorry siitä. Koko päivän käyttö kun tyhjentää akun, niin pitää ottaa välillä virtaa seinästä, ja se vähän kestää.

Koitetaan taas huomenna saada päivitys aikaisemmin.

Hasta luego.............