Camino Mozarabe osuus on nyt kävelty, meidän osalta toista kertaa, puolitoista vuotta sitten oltiin liikkeellä keväällä ja maisemat olivat aikalailla eri näköiset. Silloin luonto oli kukkeimmillaan, nyt on sadonkorjuun aika.
Keväällä sää oli paljon oikukkaampi. Yöt kylmiä ja sateen mahdollisuus suurempi. Myös tuulta syntyy keväällä enemmän, kun lämpötilaerot ovat suuria. Eli viluisten vaeltajien on parempi tulla tänne syksyllä. Tällä kertaa me olemme saaneet sadetta kunnolla vain yhtenä päivänä.
Vaikka onkin ollut lämmintä, ei enää lokakuussa kuitenkaan ylivoimaisen kuumaa. Toistaiseksi merinoasut ovat olleet repun painoina. Fleecepuserot laitettiin ensi kertaa eilen illalla parvekkeella iltaa istuttaessa.
Kevät tai syksy, luontoelämyksiä tällä reitillä riittää kumpanakin. Keväällä on vehreämpää ja enemmän lintujen ääniä. Tähän aikaan ei yksikään haikara kalisuttele nokkaansa kirkkojen katoilla suurissa risukasa pesissä. Nyt näkyy suuria pikkulintuparvia pusikoissa ja pelloilla etsimässä evästä muuttomatkalla Afrikan puolelle.
Paikalliset asukkaat, kotkat, niitä on nähty muutaman kerran pitämässä lentonäytöksiään vuorten välisissä ilmavirta nosteissa. Sen sijaan keväällä niin yleinen isohaarahaukka on poissa peltomaisemista.
Kuivaa on, niin rutikuivaa. Isoissa joissa on toki edes jotain, mutta pienemmät pölisevät siinä missä keväällä tulvi niin, että ei kahlaamallakaan yli päässyt. Nyt ei ole sen takia tarvinnut maanteitä kuluttaa. Eipä ole myöskään ollut kenkiin tiukasti tarttuvasta savesta harmia kulkijalle.
Paikallinen espanjalainen elämä, siitä täällä Andalucian ja Extremaduran mailla saa nauttia täysillä. Mozarabe reitti kulkee niin monen Pueblo Blancon, valkoisen kylän kautta, että kulkija saa paikallista elämää ja halutessaan kulttuuria ihan koko rahan edestä. Suuremmat kaupungit antavat vielä oman lisänsä häikäisevine nähtävyyksineen.
Cordoba oli ELÄMYS, mutta ei tämä Merida juurikaan huonommaksi jää. On täällä niin paljon Rooman ajan historiaa esillä. Enempää esittelemättä rohkaisen kaikkia lähtemään Mozarabelle ja itse näkemään ja kokemaan tämä kaikki.
Erinomainen caminoreitti ovat ensikertalaiset kumppanimme Helena ja Matti todenneet moneen kertaan. On niin kaikkea laidasta laitaan. Vaatimattomista, ilmaisista albergueista aina luxushotelleihin on vara valita majapaikkansa. Kävelyetapitkin ovat suht’koht inhimillisiä ja aina voi siirtyä etapin bussilla, jos syystä tai toisesta ei jaksa tai halua kävellä. Kamppeensa täällä kyllä joutuu itse kuljettamaan, kuljetuspalveluja ei löydy.
Meillä on mennyt 23 päivää ja käveltyä matkaa on tullut 478 kilometriä. Se tekee 21.7 km per päivä keskimäärin. Jokaisena päivänä on kävelty, tänään on ensimmäinen lepopäivä.
Tästä jatkamme huomenna Via de la Plataa etelään, kohti Sevillaa. Siitä tulee varmasti mielenkiintoista, kun kuljemme muita peregrinoja vastaan. Reitti on kerran kävelty, mutta siitä on useampi vuosi aikaa. Nykyajan vempeleet reittikarttoineen varmaan helpottavat suunnistamista. On se silti mielenkiintoista.
Saas nähdä, kuinka ”vastarannan kiiskien” käy........,,,,,,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti