Pikku extrat laittoi vielä pöytään tostadoja odotellessa. Ja aamupala kuului hintaan, kun oli ottanut majoituksen ja menu’n.
Alberguella oli tosiaan pientä remonttia käynnissä, mutta ei ole kokonaan pois pelistä, vaikka ovella lappu, cerrado, onkin. Baarille kun menee niin peti löytyy.
Isot tostadat, isot kahvit. Sitten taipaleelle. Päivän reitti oli selkeä. Ei paljon tarvinnut suunnistaa. Lähes viivasuoraa tietä läpi loppumattomien viinitarhojen. Viiniä, viiniä ja aina vaan viiniä. Paikka paikoin oli oliivipuitakin. Monet viinilajikkeet olivat vielä korjaamatta, eli maistiaisia oli saatavilla puskista. Tosin puskiin kun pistäytyi, niin sai kenkiinsä ikävän kerroksen punaista savea. Oli näet satanut yöllä.
Muutamia juoksijoita tuli vastaan sunnuntain aamulenkillään. Sitten lähes tarkalleen päivän etapin puolivälissä tuli ensimmäinen peregrino pariskunta. australialaisia. Pieni väli, sitten kymmenkunta muuta.
Hyvä oli hyväpintaista, tasaista tietä astella. Vauhti oli huimaa, omastakin mielestä. Viileähkö sää vauhditti, ei satanut, puolipilvistä ja kohtalainen tuuli oli myötäistä meille. Suunnistaminen ainakin tänään oli helppoa kuin heinänteko. Reitillä on niin tiuhaan opaspaaluja, että maps’ia ei juurikaan tarvittu. Paalun päällä oleva nuolikuvio kertoo kulkusuunnan.
Kaupunkiin tultaessa vastaan alkoi tulla poliisiauton perässä hevosvaljakoita. Niitä tuli ja tuli, aina vaan lisää. Oli vanhoja kiesiä ja oli uusia vankkureita, oli yhden hevosen, oli parivaljakoita ja jokunen nelivaljakkokin. Kyydissä kaiken ikäisiä kaupunkilaisia,
Viimeisinä tuli vielä yksittäisiä ratsukoita, vihon viimeisinä pikkuponeja rattaineen.
Mikähän lienee paraati ollut kyseessä. Aivan upea vastaanotto kuitenkin meille juuri kaupunkiin asteleville.
Sen havainnon nyt kuitenkin teimme, että vaikka kuinka kivaa ja herkullista on kulkea caminoa kohti aurinkoa, niin kuvien ottamista se hankaloittaa paljon, kun on aurinko aivan kohteen takana. Eli itse kohde tuppaa aina jäämään tummaksi, sorry siitä,
No, kuitenkin hyvävoimaisina tultiin perille tältäkin kohtuu’pitkältä etapilta. Olimme varanneet neljän hengen huoneen yksityiseltä alberguelta. Se löytyi helposti ja hyvä, mutta pikkuisen hintava menu tästä kulmilta. Sunnuntai kun on, niin on sunnuntaihinnat,
Suuremmin ei meidän vastavirtaan kulkeminen ole kommentteja aiheuttanut, toistaiseksi,..........
Askel kerrallaan edetään.......... ei se sen kummempaa ole, oli suunta sinne tai tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti