Maalaistietä tallattiin. Moottoritie oli lähellä vasemmalla. Muutama auto joutui töräyttelemään meille, kun ei niitä kuultu moottoritien jylinän seasta.
Mottoritiellä nähtiin lukuisia poliisiauto karavaaneja ajavan Madrid’in suuntaan. Todennäköisesti matkalla Catalonian mellakoita rauhoittamaan. Illan uutisissa oltiin juuri nähty, kuinka pääministeri Sanzhes käski lisää poliiseja alueelle, kun ei tilanne ala rauhoittua.
Seitsemän kilometriä hurahti nopeasti auringon aloittaessa oman päivävuoronsa. Tultiin Trujillanos kaupunkiin. Mekkala baarin suunnalla kertoi että auki on. Kahvit ja tostadat kaikessa rauhassa. Ei ollut kiirettä.
Pontsot kaivettiin esille, mutta edelleen sade pysyi poissa. Kaunista kaupunkia oli kiva jatkaa eteen päin. Kukkia on edelleen silmää miellyttämässä, ja niistä pidetään hyvää huolta.
Trujillanos’in jälkeen reitti jatkui hiekkatietä pitkin aina Merida’n liepeille saakka. Jo ennen puolta päivää asteltiin Merida’n historialliseen kaupunkiin ohi Camino Mozarabe’en erikoistuneen koulun.
Olimme varanneet huoneet Zeus hotellista. Sisään pääsimme oitis. Suihkut ja pyykit ensin, sitten syömään. Nälkä jo oli, vaikka päivän etappi oli lyhyenlainen.
Tutussa kaupungissa oli helppo löytää hyvä ruokapaikka, kokeiltu on jo niin monta. Casa Nano oli valinta, eikä petytty. Cocinero del Mundo’a kiiteltiin lähtiessä, eikä aiheetta.
Albergue käytiin katsastamassa. Täydeltä näytti pyykkinarun pituudesta päätellen. 16 paikkainen albergue täyttyy nopeasti ja on muutenkin aika alkeellinen ja ahdas.
Meillä on nyt hyvät olot. Reput saavat huilata ja vähän myös kantajat. On niitä kilometrejä tullut jo liki viisi sataa. Niinpä pidämme huomenna ihan kokonaisen vapaapäivän tutustuen kaupungin runsaisiin nähtävyyksiin monien muiden turistien tavoin.....
Ilman reppuja...... kaikessa rauhassa............
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti