Ilma oli viileä, +7 astetta. Ei satanut. Reitti oli tällä kertaa selkeä, pimeässäkin. Koko ajan oli pientä ylämäkeä. Aamun valjettua nähtiin miten upeassa maisemassa oltiin. Hetkittäin erittäin korkealla. Kuin yhdestä suusta totesimme, kuinka kaunista toisaalta voi olla täysin ruskea peltomaisema.
Muutama maajussi töissä traktoreineen, eläimiä laajoilla laitumilla. Runsaasti on hevosia niin täällä kuin muuallakin Espanjassa.
Parin tunnin kävelyn jälkeen maisema muuttui. Alkoi tulla puustoa ja tie muuttui mäkisemmäksi. Ikivanhoissa kiviaitauksissa alkoi olla yhä enemmän ruskeaksi paahtuneita possuja. No, ehkä se on tietty possurotu, joka on ruskea.
Puut metsiköissä, missä possut elävät ovat Rautatammia ja niiden terhoja ne possut kuopivat ja natustelevat puiden alta. Ja sanotaan, että juuri siitä ravinnosta tulee se erikoinen, hienostunut maku, joka nimenomaan Iberian kinkuissa on.
Yksi pieni joen ylityskin oli tämän päivän etapilla. Siitä selvittiin kuivin jaloin. Muuten päivä oli viileä, noin + 10 maksimissaan aina viime kilometreille saakka, jolloin aurinko tuli esiin.
Päivän viileydestä johtuen kävelyvauhti oli niin kova, että olimme perillä Monesteriossa jo tuntia aikaisemmin kuin olimme arvioineet.
Heti kyllä päästiin sisään varaamaamme hostelliin. Hostel Extremadura on loistava. Hotellitasoa albergue hinnalla. Siis kahden hengen huone, jossa on oma kylppäri, lämmitys ja TV hintaan 26 euroa yöltä. Siistit huoneet ja aivan keskustan tuntumassa.
Varaamislinjalla tässä edelleen jatketaan. Toistaiseksi tällä Via de la Plata osuudella on vastaan tullut joka päivä se kymmenkunta vaeltajaa. Koska vaan siihen voi yks’kaks tulla toinen mokoma lisää ja silloin alkaa albergueiden kapasiteetti olla kovilla.
Eipä se varaaminen niin iso homma ole. Sen kun soittaa vaan..........
Ja sitten taas ei kun kävelee.............. sellaista se on, elämä Caminolla. Hyvin yksinkertaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti