Zafrassa on vanha linna keskellä kaupunkia kunnostettu Parador hotelliksi. On viisi tähteä ja Ferrareita pihalla. Espanjassa on runsaasti Parador hotelleja, jotka on valtion kustantamana entisöity vanhoista luostareista tai linnoista, kuten tämä Zafrassa.
Ihan viittä tähteä ei ollut peregrinojen aamiaisella Vincent van Gogh alberguella. Hospitalero Antonio oli laittanut hyvät kahvit, mehut ja vähän purtavaa pöytään. Kyllä silläkin peregrino taipaleellensa tälläytyi.
Me saimme maistaa oikein kunnolla, mitä on suunnistaa reittiä pimeällä vastasuuntaan. Meinasi jo porukalla usko loppua, kun maps vei meidät ihan keskelle ratapihaa, vanhan ja uuden asemarakennuksen välistä lastauslaiturien ohi ja ratakiskojen yli.
Itse olin luottavainen, kun viivan päällä käveltiin. Ehkä siellä oikeaan suuntaan on joku uusi reititys, mutta eihän sitä vastasuuntaan voi löytää.
Niin me sitten vain edettiin ja vajaan tunnin kuluttua löydettiin itsemme Puebla de Sancho Perez kylästä. Vieläkin oli pimeää, kun komeasti koristellun kirkon edessä siunailtiin, että olipas aamu. Seikkailu siitä paremmasta päästä.
Loppupäivän etappi oli melko tylsää kivisen hiekkatien tallustamista. Calzadilla de los Barros kylä piristi hiukan. Kaupasta jäätelöt, kun taaskaan ei baaria auki.
Siitä oli vielä kuusi kilometriä, matkalla yksi kunnon vesieste, onneksi oli joku rakentanut laudoista pikkuisen sillan, jota pitkin pääsi kuivin jaloin kiertämään.
Päivä oli sään osalta loistava kävelyyn. Aamulla +7astetta. Sitten asteittain sai vähentää vaatetusta aina shortseihin ja t-paitaan, kun puolen päivän jälkeen meni jo yli +20’nen. Vastaantulijoilla, joita oli taas kymmenkunta, oli vaatetusta paljonkin enemmän johtuen suht’ voimakkaasta pohjoisen suunnalta tulevasta vastatuulesta.
Olimme varanneet huoneet Casa Vicente’sta. Tilatessa arvelimme olevamme perillä noin klo kaksi. Ja niinhän se oli tasan, kun astuimme ovesta sisään. Tyttöäkin nauratti, kun muisti että olin sanonut mas o menos.
Varaamislinjalle tässä ollaan menty, kun kulkijoita näyttää olevan ja majapaikat ovat rajatut. Yhtään ei voi arvata, minkälainen porukka sieltä on tulossa vastaan.
Toinen asia, joka pistää varaamaan on se, että alberguet ovat paljon muuttuneet muutamassa vuodessa. Ei voi yhtään laskea sen varaan, että mennään samaan kuin viime kerralla.
Noo, oman mielenkiintonsa se tuo tähän vastarannan kiiskien elämään, ettei liian helppoa olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti