Klo 4.45 astuttiin Matin kanssa ulos ovesta lämpimään aamuun. Rouvavaeltajat saattelivat ja painuivat takaisin pehkuihin.
Pari kilometriä asfalttitietä ylämäkeen, sitten siirryttiin polulle. Kivikkoinen polku teki tepposensa, jo viiden kilometrin paikkeilla Matti kompastui kiveen ja maan vetovoima voitti. Ihottumaa tuli käteen ja polveen. Vesipullosta vettä, puhdistettiin ja laastaria pintaan
Muutama askel kuulosteltiin. Polvea kolotti, ei pahempaa. Jatketiin. Juteltiin niitä näitä. Kolotus katosi. Polun varren puista lehahti aika ajoin lintuja. Aamun kajo alkoi valaista tietä.
Tultiin oikein leveälle hiekkatielle. Autoja alkoi tulla vastaan. Käveltiin ja juteltiin. Pidettiin evästauko tien penkalla. Tauolta lähtiessä katsottiin maps’ista miten reitti etenee. Ei hemmetti, ei olla reitillä lainkaan.
Oltiin kävelty 1,5 kilometriä harhaan. Ei kun takaisin. Tuli siis kolmen kilometrin sakkolenkki. Ihan niin kuin 38 km ei olisi tarpeeksi. Leveän tien risteys oli kerrassaan hyvin merkitty, niin kuin koko reitti. Muisteltiin, että juuri siinä tuli kaksi autoa vastaan. Vasenta puolta kun kävelee, autot välissä ja reittimerkintä kaukana oikealla, siinä se.
Hetken sapetti mokoma virhe, ei kun eteen päin, pian se unohtui. Aurinko nousi ja alkoi lämmittää. Maisemat olivat jylhiä. Välillä korkealla vuorilla, sitten taas alas laaksoihin. Olipa hyvä että ladyt lähtivät bussilla, turhan rankkaa olisi ollut heille.
Polku oli sinänsä helppoa, jopa nautinnollista kävellä. Oli toki välillä kivikkoakin. Polun molemmin puolin alkoi olla eläimiä laitumilla, possuja, lampaita, lehmiä ja hevosia.
Puolimatkan paikkeilla on se mikä tuleville vaeltajille on tärkeää tietoa. Siellä on FUENTE. Eli saa lisää vettä. On oikein laitettu hana, josta peregrino voi liruttaa pulloonsa.
Loppumatkasta lämpö nousi, niin nousi hikikin paitaan. Oli pakko pitää taukoja tunnin välein. Enää ei kuitenkaan mikään leipä tai muu syötävä uponnut. Vain vesi. Korkeammilla kohdilla mittari näytti + 30 astetta alemmilla +27.
Loppukilometreillä aivan aukealla oli jo + 33 astetta. Silloin saatiin kaupunki näköpiiriin. Selvästi reittiä on oikaistu kaupunkiin tultaessa. Hostellilla mittari näytti sen 38 kilometriä, vaikka oltiin tehty se 2x 1,5 km sakkolenkki.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Perillä saatiin äkkiä suihkut ja salamana ruokapöytään. Varmaaan ei ole ikinä selviydytty niin nopeasti kävelyn jälkeen hyvän aterian pariin. Kiitos rouville, jotka olivat ” pedanneet” kaiken valmiiksi, aina koemaistamisia myöten.
Siinä tämä päivä lyhyesti kerrottuna, heh, heh. Nyt lepoa ja tankkausta. Huominen 25 km tuntuu nyt oikeastaan lepopäivältä.
Katsotaan huomenna, mitä mieltä siitä olemme............
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti