Hämmästyttävän hyvät olivat urheiluhallin hetekat. Oli lakanatkin, hyvät tyynyt sekä kunnolliset paksut peitot. Peitoilla ei tällä kertaa kyllä käyttöä ollut. Tila oli niin lämmin. Kaikki sanoivat nukkuneensa hyvin.
Magnus ja Jessica lähtivät ensimmäisinä. He aikoivat kävellä pidemmälle kuin me. Me siirryttiin taipaleelle puoli kahdeksan aikoihin. Aamu alkoi valjeta, mutta saman tien alkoi ylle ilmestyä tummia pilviä.
Kohta alkoikin sataa. Pontsot esiin ja eteen päin. Sade oli lämmintä, vaikka tulikin tuulen kanssa.
Matkalla ihmeteltiin pronssikautista asuinaluetta, jossa edelleen jatketaan kaivauksia.
Magacela’n kaupunki vuoren rinteellä kylpi auringon paisteessa, ja pilvet väistyivät, kun kaksi smurffia ja kaksi viittahiippailijaa asteli kohti korkealla kohoavaa kukkulaa.
Kiipeäminen kukkulalle sujui helposti. Ilmeisesti kunto alkaa olla kaikilla sellainen, ettei tuollainen 120 metriä vertikaalista nousua kilometrin matkalla tunnu missään.
Oltiin tietoisia, että ylhäällä on baari. Vesi kielellä vedettiin mäki ylös. Oli siellä baari, mutta eihän me oltu muistettu, että on maanantai. Eli baari oli KIINNI.
Eräs täti huomasi tappiomielialamme ja näytti meille pelastuksen tilanteeseen. Ihan siinä lähellä oli kauppa. Sieltä saimme kahvia ja kaakaota, kylmänä tosin. Parempi sekin kuin ei mitään. Pistettiin oma baari pystyyn kiinniolevan baarin eteen aukiolle.
Ylhäältä vuorelta oli kyllä hulppeat näkymät ympäri pitäjiä.
Kohta kahdentoista jälkeen asteltiin La Haba’n Ajuntamienton ovesta sisään. Ilmoittauduttiin halukkaiksi käyttää kylän albergueta. Toinen täti soitti hospitaleralle ja toimen leimasi passit.
Käveltiin takaisin alberguelle. Hospitalera oli jo tullut, otti maksut, 12€/ nenä ja osoitti huoneen. Opasti kaupalle ja tarkisti vielä soittamalla, että kylän ainoa ravintola on kiinni, kun on maanantai.
Sellaista se on täällä Espanjan maaseudulla. Maanantai on paha päivä. Silloin baarinpitäjät tykkäävät huilata.
Ei siinä mitään, kauppa oli vielä auki. Ostettiin ruokatarvikkeet ja nopeasti oli oma menu laadittu talon melko täydellisessä keittiössä. Itse asiassa, ensimmäinen kerta tällä caminolla.
Iltapäivällä sateli vielä muutamaan otteeseen. Se ei meitä haitannut hyvän alberguen lämmössä. Sateita on luvassa vielä huomisellekin. Ei se mitään, johan tässä kolme viikkoa on helteisistä keleistä nautittu. Ilmeisesti tuo täysikuu nyt muuttaa vähän ilmastoa muutamaksi päiväksi.
Sataa tai paistaa......... me vaan kävellään..............
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti