18. Päivä. Monterrubio - Castuera. 18 km

Eipä tosiaan tässä kylässä paljon nähtävyyksiä tarvinnut katsella. Itse oltiin se nähtävyys. Istuttiin majatalon terassilla. Nuori mies tuli pyörällä ohi ja törmäsi terassin katoksen tolppaan ja rämähti katuun rähmälleen, kun tuijotti meitä eikä huomannut tolppaa.

Toisessa baarissa oltiin kyselemässä, mihin aikaan avaavat aamulla, niin koko baari hiljeni ja tuijotti outoja vieraita kuin olisi ryhmä marsilaisia laskeutunut maan pinnalle. Outoa kieltä puhuvat.

Käytiin kaupassa, Helenalta jäi vaihtorahaa tiskille, niin kassa juoksi perään. Peregrinos, peregrinos, huusi ja toi rahat.

Hostelli oli rauhallinen, vaikka on aivan keskellä kylää ja alakerrassa on baari. Leppoisasti heräiltiin ja klo 7.00 hiippailtiin vähän kauempana olevaan baariin aamukahveille. Baarilla oli kylän ukkoja kokoontumassa maastoasuissa metsästysretkelle. Tämä 12. Lokakuuta, on hyvin suosittu metsästyspäivä täällä Espanjan maaseudulla.

Aamu alkoi valjeta ja miehet käynnistivät autonsa. Monella taas koirat hauskoissa pienissä peräkärryissä. Villisika lienee se eniten haviteltu saalis. Eikä aikaakaan, kun jo kuultiin ensimmäiset laukaukset.

Päivän etappi oli alkuun helppokulkuista asfalttitietä. Liikennettä ei juurikaan, paitsi niitä metsästäjiä. Sää oli ihanteellinen kävelyyn. Lähdettäessä +19 astetta, pilvistä, ei tuulta. Aika ajoin aurinko pilkahteli ja hetkittäin tuli jopa sadepisaroita. Siinä määrin, että kaivettiin jo pontsot esille, ei sentään ehditty vetää ylle, kun jo taas paistoi. Aamupäivän mittaan lämpö nousi lähelle kolmeakymmentä ja kun oltiin perillä niin juuri sen se näytti, vaikka oli pilvistä.

13 kilometriä oli asfalttia. Tien varrella useita lammastiloja, muutama possukin. Sitten tien pinta vaihtui soralle. Siinä oltiin taukoa pitämässä, kun paikalle pyrähti mies polkupyörällä. Pysähtyi juttelemaan. Mies Belgiasta oli vähän pidemmällä caminolla. Oli lähtenyt kotoa seitsemän kuukautta sitten, ajanut ensin Norjan Nord Cap’iin ja sieltä sitten alas läpi Euroopan. Nyt oli jo loppusuoralla kohti Santiagoa.

Tultiin sitten hyvissä ajoin perille Castuera’an. Suoraan poliisiasemalle. Siellä hoidettiin muodollisuudet, maksettiin 8€/ henkilö ja saatiin avaimet alberguelle.

Albergue on hiukan etäämmällä keskustasta. Siellä olivat jo tutut ruotsalais- saksalaiset, Magnus ja Jessica. Pika suihkut ja pyykit, sitten takaisin Plazalle etsimään suuhunpantavaa. Isolla kirkolla Plazan reunalla oli suuri joukko paikallisia juhlahepeneissään.

Olisi luullut tilaisuuden liittyvän itsenäisyyspäivään, mutta ei, oli nääs kukin koristeltu auto odottamassa kadun varrella. Eli häät.

Kohta oli kauhea pauke Plazalla, kun hääpari tuli ulos kirkosta. Ja kuohujuomat kipattiin siinä  jo kirkon rappusilla. Eikös sitten ainakin puolet häävieraista kipaissut täydentäville viereiseen baariin. Juuri siihen, minne mekin olimme menossa syömään.

Eihän ne kauan siellä metelöineet, sitten saatiin aterioida ihan rauhassa. Päiväkahvit keitettiin alberguella, kunhan muutamat oli vetäisseet vähän hirsiä vaakatasossa. Alberguella on siis hyvä, kookas keittiö, on mikro, hella ja jääkaappi. Petipaikkoja on kahdessa siistissä huoneessa yhteensä kahdeksan. Ja hinta siis kahdeksan euroa per henkilö.

Tällaiset ovat tunnelmat tänään.....,.,

Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.........