Ensin lapset ilakoivat aukiolla puoleen yöhön. Sitten kapakastatulijat örisivät ikkunan alla. Ja jonkun koira haukkui heidät kaikki.
Siihen kun lisää kaksi miestä viereisessä huoneessa, ei ovea välissä, molemmat kuorsasivat, toinen jutteli unissaan ja toinen paiskoi ovia vessassa käydessään neljän aikaan.
Arvaatte kyllä. Ei vaikea. Nukkuminen jäi minimiin. Kunnallinen albergue olisi ollut sivummalla, tällä kertaa. Edellisellä kerralla se oli keskusaukion laidalla. Ota näistä nyt sitten selvää. Neljässä vuodessa tuntuu kaikki muuttuneen.
Niin sitä sitten noustiin aamutoimille jo ennen viittä. Syötiin ja klo 5.30 astuttiin ulos lämpimään aamuun. Oikeastaan vielä yöhön.
Päivän retki alkoi jälleen kuntotestillä. Sellainen puolen tunnin rypistys. Paremmin se sujui nyt kuin viime kerralla pitkän päivän päätteeksi.
Sekä ylä- että alamäki on nyttemmin paljon helpompi kävellä, kun on tehty ihan oikea tie molempiin.
Alas kun selviydyttiin viileni ilma huomattavasti. Ei ollut merino alusasu liikaa heillä, joilla sellaiset oli. Useampi tunti piti kävellä jopa koko ajan viilenevässä, pimeässä aamussa.
Taivas oli kirkas. Tähtiä ja hauskasti alakantillaan lepäävää kuujuustoa ihasteltiin. Muutama kirkas tähdenlentokin havaittiin.
Sierra Norte luonnonpuisto sai uinua aamun sarastuksessa. Otsalamput sammuivat vasta kun pidettiin evästauko puisto-osuuden ainoan maatilan piha-alueella. Kohta tauon jälkeen tuli vastaan ensimmäinen porukka ”oikeaan” suuntaan meneviä.
Siitä ei kovin paljoa enää ollut puisto-osuutta, ennen kuin siirryttiin asfaltille. Sitä sitten talsittiin hyvää vauhtia Castilblankoon saakka. Hiljaista oli maantiellä, kun on lauantai. Muutama metsästäjä koirankoppeineen, sekä joitakin ihan järkeä vailla olevia moottoripyöräilijöitä.
Castilblancossa pysähdyttiin heti ensimmäiseen supermarkettiin. Varmuuden vuoksi. Ja niinhän se oli, että pian meidän käynnin jälkeen kauppa meni kiinni. Eikä aukea illalla kun on se kuuluisa lauantai.
Albergue löytyi helpost ja yhtä helposti hyvä ruokapaikka lähistältä. Yllättävän runsaasti on vaeltajia ilmaantunut slberguelle. Toki paikkoja on vielä vapaana. Tämä on kunnallinen ja maksu on donativo. Hyvät olot täällä on, jos ei ihan liikaa tule porukkaa. Hieno ilma ulkona houkuttelee kyllä porukkaa istumaan ulkoterassilla. Niitä täällä on jopa kaksi. Pieni keittiö ja kaksi kylppäriä täydentävät talon.
Hyvin me selvittiin rankaksi ennustetusta 30 kilometrin etapista. Aamun viileyden jälkeen ilma oli mainio kävelemiseen. Perille ehdittiin hyvissä ajoin ennen iltapäivän kuuminta aikaa. Silloin mittari näytti +26 asteen lukemia,
Vielä pari lyhyehköä päivää ennen kuin tämäkin camino siirtyy sinne muisteltavien joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti