Cerro Muriano elää suuren sotilasalueen kainalossa, siksi kylällä liikkui illalla runsaasti sotilasajoneuvoja, sekä poliiseja. Aamulla kun lähdettiin, saatiin kävellä katuvaloissa hyvää pyörä/ jalankulkuväylää viitisen kilometriä aina varuskunnan pääportin ohi, kunnes katuvalot loppuivat ja keltaliiveille tuli todellista käyttöä.
Meitä kun on neljä, niin ensin kulkevalla on tärkeää näkyä eteen päin. Takimmaiselle taas laitettiin keltaliivi repun päälle. Ja aina pimeällä pitää kulkea tien vasenta reunaa. Toki vasenta reunaa valoisallakin täytyy kulkea. Olemme jo yhden ”keltaisen kortin” siitä saaneet.
Varsinainen merkitty reitti menee kyseisen tien vasemmalla puolella ns. pusikossa. Siellä olisi ollut haastavaa puikkelehtia pimeällä. Siksi astelimme autotien reunaa. Liikennettä tiellä oli vähän, pääasiasssa sotilasajoneuvoja.
Aurinko nousi juuri sopivasti siinä kohtaa kun polku erkani tien läheisyydestä. Erkani kohti Obejo’n kylää. Kylän laitamilla tavattiin useampia selvästi sotilashenkilöitä aamulenkillään. Kylä on passelisti etapin puolimatkassa. Pidettiin siinä kunnon , puolen tunnin kahvitauko. Sitten jatkettiin.
Jos oli reitti siihen asti tasaista, niin kylän jälkeen luonne muuttui. Kivoja, kauniita vuoren tapaisia noustiin ja laskeuduttiin useaan otteeseen. Tie oli helppoa kävellä.
Aurinko alkoi kuumottaa päätä ja koko kroppaa, kun puoli päivän kellot kalkattivat. Silloin pidettiin vielä yksi evästauko ihan tien penkalla istuskellen.
Jälkellä oli vain loppurypistys ylämäkeen kohti Villaharta kaupunkia, joka sijaitsee kaunisti vuoren rinteellä. Ja ensimmäisenä talona vasemmalla on Bar Mirasierra.
Sinne majoituimme. Baarilla on joitakin huoneita yläkerrassa. Ennen meitä oli jo tullut canadalainen pariskunta, jotka ovat liikkeellä polkupyörillä vastakkaiseen suuntaan.
Baarilla saatiin taas kerran maittava ja runsas menu ja aivan majapaikan lähellä on kauppa. Sellaisille vaeltajille erityisesti hyvä, jotka haluavat itse laittaa ruokansa. Majatalossa on näet myös keittiö. Myös pyykit hoituvat täällä hyvin, kun on loistava terassi, missä ainakin tällä kelillä pyykki kuivuu hetkessä.
Meidänkin täytyy nyt hiukan ajatella huomista etappia ja tankata niin ruokaa kuin juomista. Se on nääs 38 kilometriä, ja samanlaisia +35 asteita lupailee sääennustus. No, sen verran helpotetaan ihmettelijöiden oloa, että aiomme kävellä Matin kanssa kaksin ja rouvavaeltajat ottavat bussin sekä kuljettavat osan meidän tavaroista, niin saadaan reput vähän keveämmiksi.
On siinä silti talsimista, eli on vain lähdettävä ennen kuin kukot heräävät. Kovin paha se ei maastollisesti kai ole. Sen sijaan mitään kahvipaikkaa kai matkalla ei löydy.
Katsotaan nyt miten meidän äijien käy.....,,,,,
Kerrotaan siitä huomenna........,,.,
Voi mikä seikkailu ja uljas taivallus. Tuntuu vain kummalliselta, että teillä on niin paljon lämpöä. Meillä -4 tänä aamuna eikä mittari ole noussut +2 ylemmäksi.
VastaaPoista