Edelleen kelit jatkuvat lämpimänä. Siispä aikaisin liikkeelle, klo 6.00. Silloinkin oli +17 astetta. T-paita ja shortsit riitti hyvin.
Maalaistietä otsalamppujen valossa mentiin, tuoksuista sai arvailla mitä eläimiä minkäkin talon eläinsuojissa oleili. Lehmät odottelivat lypsylle pääsyä.
Neljän kilometrin kävelyn jälkeen on kylä, jossa oli baari auki. Kahvit juotiin, ei muuta. Leipää ja jogurttia oli napattu jo ennen lähtöä. Baarista ulos tullessa meinattiin erehtyä kadusta. On kaksi rinnakkaista samaan suuntaan. Jo kohta baarin terassilta ukko huuteli, ei sinne.
Pikkuhiljaa aamu valkeni. Edessä avautui avara maisema. Kuin olisi savannilla liikkeellä. Eläimet vaan olivat pääasiassa lampaita.
Noin kymmenen kilometrin paikkeilla on toinen kylä. Sielläkin on baari, aivan viimeinen talo reitillä. Tai ei reitillä, vaan kylän läpi menevän ison tien varrella. Kahvit otettiin taas. Ei sitä mitään ostamatta kehtaa edes baarin vessaa käyttää.
Jatkettiin preeriaa eteen päin. Tie oli niin helppoa kävellä, että se eilinen kommentti lepopäivästä realisoitui.
Pari kilometriä ennen kaupunkia on tehty komea ulkoilualue kaupunkilaisille. Paikalla on myös pienen pieni kappeli erään paikkakunnan vaikuttaja persoonan muistoksi.
Siinä jutellessa asteltiin niin reippaasti, että ei meinattu uskoa että tullaan perille, kun oltiin jo kaupungin kaduilla.
Melkein heti oli terassi, ei kun kahville. Sitten suoraan poliisiasemalle. Kiireinen konstaapeli otti kopiot passeista ja löi leimat credencialeihin. Avain kouraan ja nurkan taakse. Siinä on albergue.
Lähibaarilla saatiin aivan erinomaiset sapuskat. Vaikea oli niiden päälle välttää päikkäreitä. Iltapäiväkahvit oli sopiva nauttia kirkon kupeella matkalla Mercadona kauppaan, joka on hieman etäämmällä keskustasta.
Kaupasta piti taas hankkia aamupalatarvikkeet samoin kuin eväät huomiselle 32 kilometrin retkelle. Siellä ei taaskaan ole yhtään mitään välillä ja lämpöä on luvassa riittämiin.
On tämä nyt aikalailla toinen äärimmäisyys viime kertaiseen taivallukseen. Silloin oli albergue kuin jääkaappi. Nyt sellaiselle olisi käyttöä, mutta olohuoneessa on edelleen vain mikro.
Aikaisin vaan liikkeelle, siinä se selviytymisen salaisuus......,...
Jatketaan juttua huomenna.......,....
Tämä kommenttein kirjoitus on oikukasta. Joskus onnistuu, joskus ei. Oli teillä komea vaellus kun kilometrit hipoivat neljääkymmentä!
VastaaPoistaTotta toisaan, olen muistellut teidän aikaisempaa vaellusta kevään kylmyydessä samalla reitillä ja nyt saatte lämpökylpyjä senkin edestä. Mielenkiintoista, että tuolla reitillä löytyy suhteellisen kohtuullisia päivämatkoja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Eikä tiellä ole tungosta,