9. Päivä. Baena - Castro del Rio. 20 km

Olihan ne taas keksineet Ferian, Fiestan, Festivon, millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Eli juhlimisen aiheen koko loppuviikoksi Baenan kaupungissa. Se tarkoittaa kulkijalle sitä, että täydennysten saanti asettaa haasteita.

Kaikki kaupat ovat kiinni. Keskustassa kysyttiin viisi- kymmenen baaria, että milloin avaavat aamulla. Yksikään ei siihen aikaan kun normaali peregrino on liikkeellä. No, ei tietenkään, kun ne juuri sulkeutuvat sellaisiin aikoihin.

Yhdestä ravintolasta sitten ostettiin bocadillot aamupalaksi ja evääksi, onhan meillä sentään oma keitin, jolla saadaan aamulla kahvit keitettyä.

Mitään suurempaa juhlintaa, kuin ylensyöntiä pitkän kaavan mukaan, emme nähneet siihen mennessä, milloin me kaupungilla liikuimme. Hevosilla ratsastus ja valjakoilla ajelu olivat näkyviä merkkejä Ferian alkamisesta. Juhlat siis todella jatkuvat koko loppuviikon. Niiden ajankohta määräytyy kunkin kaupungin ”suojeluspyhimyksen” mukaan, eli eri kaupungeissa Fiestat ovat eri aikoina.

Siinä se tällaisen tavallisen tallaajan ongelma onkin, kun ei yhtään osaa ennakoida milloin osuu Fiestakaupunkiin. Meille nyt jo toinen tällä runsaan viikon taipaleella. Alberguen puolelle ei enempää asukkaita tullut, privaattihuoneisiin kyllä. Iltayö olikin jonkin verran levotonta. Juhlinta keskittyi onneksi enemmän uuden kaupungin puolelle.

Aamulla herättiin kaikki jo ennen kuutta, nuoriparikin. Ripeästi selviydyttiin aamutoimista ja oltiin tien päällä jo 6.15. Nyt ei tarvinnut sekoilla nuolten kanssa, tie oli tuttu. On se edelleen paikallaan se nuoli, joka meidät viime kerralla eksytti. Eli jos näet keskikaupungilla Camino Santiago opasteen, joka neuvoo oikealle ylös portaita, älä mene sinne, vaan etsi keltaiset nuolet vasta seuraavasta isosta risteyksestä.

Siitä risteyksestä jatketaan maantielle aina parin kilometrin verran, sitten käännytään hiekkatielle oliivitarhaan. Päivän etappi on kumpuilevaa tietä, kutakuinkin puolimatkasta perille Castro del Rio’on on asfalttitietä, mutta liikennettä ei juurikaan ole.

Castro del Rio’ssa reitti johtaa suoraan alberguelle. Sen sijaan poliisiasema on pienen etsinnän takana. Paras kysyä paikallisilta. Meille paikka oli tuttu. Paikalla oli vain siivooja. Soitettiin ovessa olevaan numeroon. Un minuto, vastasi naisääni. Hetki odoteltiin kauniilla sisäpihalla.

 Siis poliisiasemalta pitää hakea avain ja siellä otti sirkeä naispoliisi kopiot passeista ja antoi leimat credencialeihin.

Alberguella on kaksi huonetta, toisessa kaksi kerrossänkyä ja toisessa neljä. Yhteensä siis 12 paikkaa, toistaiseksi meitä on kuusi. Talossa on vain yksi vaatimaton suihku/wc ja kookas olohuone, jossa nyt on jääkaappi. Hellaa tai mikroa ei ole.

Lähdettiin hakemaan ruokapaikkaa. Ravintola Capricho’ssa syötiin viime kerralla. Käveltiin paikalle. Ei Capricho’a missään. Viereisen kahvilan kaveri sanoi, on lopettanut. Neuvoi sitten ystävällisesti, missä on hyvä menu. Sinne....

Ja olikin tosiaan. Normaali kahden lautasen menu jälkiruokineen ja viimeineen hintaan 8€/ henkilö. Kaikki ruoka on kotitekoista, nyt listalla oli erityisen runsaasti kalaruokia. Suosittelemme. Paikan nimi on Bar Cordoba.