Ensin bussilla Viseusta Lamegoon
Olipas taas upea kävely päivä. Aamupäivän satoi. Se sopi hyvin meille. Puolen päivän jälkeen oltiin Lamego’ssa.
Sade lakkasi.
Katedraalin kulmilta reitti lähti. Kadun nimessä oli jotain tuttua. Sinne.
Pieni nousu oli ohi kukkulalla seisovan linnan.
Sen jälkeen lähdettiin laskeutumaan kilometri kaupalla vanhaa rooman ajan calzadaa alas rotkoon.
Rotkon pohjalla kulkee Rio Varosa- joki.
Siis on kulkenut. Nyt se on padottuna suureksi tekojärveksi.
Vanhassa joen uomassa joku jopa asustaa.
Pariskunta oli juuri poimimassa oliiveja. Niitäkin näillä rinteillä kasvatetaan.
Mutta, enimmäkseen rinteet on omistettu viinille. Sitä sitten riittää. Ne on kai sitten pääasiassa sitä Douro lajiketta.
Hiukan kummasteltiin sitä, että ainakin punaisista rypäleistä lähes kaikki on vielä korjaamatta. Onhan kohta joulukuu.
Pakko niitä oli maistaa. Makeita ovat. Rypäleinäkin.
Pitkin viinitarhojen huolto”teitä” reitti vie Sande nimiseen kylään.
Baari oli, mutta kiinni. On taas se maanantai.
Sande’n jälkeen noustiin muutama kilometri ylös Alto Douro Vinhateiro kylään.
Kylä muistuttaa paljon Aurinkorannikon Ronda’a rotkoineen. Sielläkin oli baari, sekin kiinni. Komealla näköalapaikalla pidettiin pikainen eväs tauko.
Pikainen, siksi että alkoi jo hämärtää. Matkanteko oli ollut sen verran hidasta, että kello oli jo yli neljän ja pimeä tulee puoli kuudelta.
Vanhat roomalais tiet kivikkoineen ovat niin hidas kulkuisia, vaikka kuinka alamäkeen mennään.
Hidastusta matkaan toi myös kuvien ottaminen.
Ei millään voi näin henkeäsalpaavia näkymiä jättää pelkkien muistikuvien varaan.
Viimeiset kilometrit ylhäältä Alto Dourosta laskeuduttiin viinitarhojen penkereitä pitkin alas sillalle, joka vei Douro- joen yli määränpäähän, Peso Da Regua kaupunkiin.
Siellä meille selvisi, että kyllä niitä rypäleitä nyt poimitaan. Kaupunkiin laskeutui illan hämärtyessä suuret joukot pikku busseja ja pakettiautoja täynnä tiloilta palaavia poimijoita.
Kaupunki sijaitsee nauhamaisesti pitkin leveän Douro-joen rantaa.
Kyllä maistui iso kahvi ja Pasteis de Nata pitkän päivän päälle heti ensimmäisessä baarissa. Just just ehdittiin ennen pimeää. Huh, huh.
Kilometrejä 15, tunteja 4. Kertoo hyvin taipaleen vaativuudesta.
Mutta aivan mahtavaa oli nähdä nämä uskomattomat maisemat.
Kuvat kertokoot…………..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti