Mikä ihana rauha oli nukkua luostarissa. Niin kuin ovat nukkuneet peregrinot jo yli tuhannen vuoden ajan.
Siis ilman internettiä.
Aika rauhoittavaa nyky ihmiselle. Olla ilman nettiä. Niin kuin me nyt pari kolme vuorokautta. Se, että luostarissa ei ole nettiä, ei ole ihme. Mutta se, että näin suuressa kaupungissa netti tökkii, johtuu kuulemma siitä, että on vain yksinkertaisesti liikaa ihmisiä. Verkot kuormittuu liikaa.
Siitä syystä nämä blogi kirjoituksetkin tulevat näin jälkijunassa.
Aamulla saatiin nukkua pitkään. Ja saatiin jättää reput säilöön alberguelle. Aamupala paikkoja on kaupunki täynnään.
Ja niin on myös nähtävyyksiä. Siinä sitten tulee kyllä käveltyä, ja aika paljon ylös alas kujia ja katuja.
Ylivoimaisesti suurin nähtävyys on Alhambra. Jos siellä haluaa nähdä ”kaikkein pyhimmät” paikat, pitää liput varata jo viikkoja ennen. Se ei kyllä tällaisella caminolla onnistu, kun ei yhtään voi etukäteen tietää minä päivänä tänne sattuu tulemaan.
Mutta. Alhambran alueella näkee sen alueen kauneuden ja luonteen ihan ilmaiseksikin. Aivan käsittämätöntä on se vehreys mikä siellä vallitsee, kun ajattelee miten korkealla meren pinnasta kaupunki on.
Meillä meni siellä useampi tunti. Päätös aterialle tulimme alas keskustaan. Päätös sikäli,että tyttäremme ”camino vapaa” päättyi tänne. Hänen oli palattava työn ääreen.
Meidän ”kahden hullun” matka jatkuu huomenna kohti Baenaa. Siellä tämä Almerian reitti yhtyy Malagasta tulevaan. Ja siitä eteen päin olemme kulkeneet jo kolmeen kertaan. Joten, katsotaan sitten miten siitä jatkamme.
Tässä kohtaa pitää täälläkin kiittää Almerian CaminonYstävien yhdistystä suuresta huolen pidosta, jota saimme kokea päivittäin. Sellaista palvelua ei tiettävästi ole millään muulla reitillä.
Se palvelu päättyy nyt tänne Granadaan. Tästä eteen päin on pärjättävä enemmän omillamme.
Jos oli palvelu ja huolenpito erinomaista, niin yhtä erinomaista oli reitin merkintä kaikkine tolppineen ja nuolineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti