Hyvin nukuttiin Casa Marisan lämpimien peittojen alla. Herääminen, aamutoimet ja hyvä aamiainen talon keittiöllä vei noin tunnin.
Klo 7.45 astuttiin kadulle. Vierellä oli kirkko. Kirkon ovi oli kutsuvasti auki.
Mentiin sisään. Tuokio viivähdettiin. Sytytettiin kynttilä muistaen kaukana olevia läheisiämme, sekä poisnukkuneita.
Nöyrin ja kiitollisin mielin lähdimme päivän pitkähkölle taipaleelle. Kiitollisina siitä, että vielä tällä iällä kykenemme tällaisia taipaleita täällä taivaltamaan.
Aamupäivän osuus oli aikalailla alamäki voittoista. Maisema hyvin tyypillistä andalucialaista, kumpuilevaa oliivitarhaa. Oliivia, oliivia niin kauas kuin silmä kantaa.
Etapin puolimatkassa, aika tarkalleen oli Ventas del Carrizal kylä. Kylään oli jälleen jyrkkä laskeutuminen. Mutta se toi suoraan baarille.
Ja baari oli auki. Kahvit ja tostadat tietysti. Lisäksi ollaan nyt opittu ottamaan iso puolentoista litran pullo vesi täydennystä, kun on näinkin lämmintä. Että tulee juotua riittävästi.
Siitä sitten jatkettiin. Koko päivän toinen puolikas oli lähes koko ajan loivaa ylämäkeä, kyllähän se taas paita sai hikisen kostukkeen. Ja sitä vettä kului.
Kolmannen neljäsosan paikkeilla istahdettiin oliivipuun varjoon eväs tauolle.
Kengät pois. Niin kuin teemme aina tauoilla.
Edelleen koko päivän ajan saatiin seurata erilaisia töitä oliivi viljelmillä. Missä leikataan huonoja oksia ja liikoja versoja. Missä niitä poltetaan. Toisaalla oliiveja kerätään. Se taas tapahtuu useimmiten niin, että puun alle levitetään verkko ja oksia ravistellaan sellaisella raivaussahan tapaisella tärystimellä. Verkosta oliivit sitten kerätään saaveihin ja peräkärryihin ja kuljetetaan puristamoihin.
Oliivipuu rivistöjä myös äestetään, lannoitetaan ja näköjään myös ruiskutetaan.
Nämä miehet ruiskuttivat jostain syystä maata. Mutta on myös sellaisia traktori vetoisia , joilla ruiskutetaan koko puut.
Tämä porukka oli saanut päivän urakan päätökseen. Täryttimet Jeepin katolle, verkot rullalle peräkärryyn ja penkka pölisten kaupungin rientoihin. Ja taas oli paljon mustia miehiä illalla kaduilla.
Me tultiin alas kaupunkiin komeaa puistokatua eräänlaisen feria-alueen läpi suoraan Casa Rafa ravintolalle. Siihen pysähdyttiin, kun oli vielä Menu del Dia tarjolla. Kello oli tasan kolme.
Majapaikka löytyi heti läheltä. Perus hostelli, pääkadun varrella. Oma huone, omalla kylppärillä, 35€ kahdelta. Ei huono.
Ihan kunnon kaupunki tämä Alcaudete on. Tosin asukkaita vain puolet eilisestä, noin 10000. Linna löytyy täältäkin. Sitä lähdettiin katsomaan illan suussa. Mutta ihan väärään suuntaan suunnistettiin. Sellaista sattuu. Ehkä se sitten aamulla nähdään.
Ei se kyllä huono harhareissu ollut. Takas tullessa osuttiin pastelleriaan. Otettiin kahvit ja leivokset molemmille. Yhteensä ne maksoi 5.20€. Eli vähän eri hinnat täällä kuin aurinkorannikolla.
Dia marketista vielä aamupala tarpeet ja evästä huomiseksi. Sitä joutuu taas kantamaan, kun matkalla ei ole mitään kylää, ja sitä matkaa on yli 25 kilometriä . Ja tietysti vettä säiliöt ja pullot täyteen.
Melkein toivoo, että sääennuste pitäisi paikkansa. Pilvistä päivää lupailee……… mutta ei sadetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti