Make yourself at home. Olkaa kuin kotonanne. Niin ollaan. Ihan kodinomaisesti. Yksityis kodissa.
On tähänkin reissuun mahtunut kaikenlaisia majoituksia. Mozarabella Almeriasta Granadaan oli helppoa. Pääasiassa albergueita Yhdistyksen tarkassa kontrollissa.
Granadasta eteen päin enemmän hostelleja, samoin meidän siirtymä viikon aikana.
Monesti olen jo maininnut, että vaikka majoitusten taso on vaihdellut runsaastikin, on kaikista jäänyt erittäin hyvä maku. Ja hintataso on ollut hyvinkin peregrinon kukkarolle sopivaa.
Tämä hostelli/hotelli maailma on muuttunut aika tavalla. Enää ei juurikaan tarvitse vaivata itse majoittajia. No, hotelleissa sentään on yleensä vastaanotossa fyysisesti henkilö.
Mutta hostelleissa ja yksityismajoituksissa yleensä ei näe ketään. Tavallisimmin ovet aukeavat ovikoodilla, jonka majoittaja lähettää sähköpostilla. Monesti sillä koodilla aukeaa lokero, jossa on avaimet. Simppeliä, mutta noita lokeroita on kyllä ollut monenlaisia.
Espanjan puolella oli hyvin tarkkaa kirjautuminen. Sekin tapahtui yleensä netissä. Täytetään joku lomake passin numeroineen, molemmilta. Mutta tulipa kerran vastaan jopa automaatti, mihin piti skannata passit, ennen kuin kone printtasi avain läpyskät..
Täällä Portugalin puolella ei toistaiseksi ole lainkaan oltu kiinnostuneita, ketä me kulkijat olemme. Kertaakaan ei ole tarvinnut passeja näyttää, eikä edes netissä henkilötietoja antaa. Pääasiassa on varaukset tehty Booking.com’in kautta. Se on riittänyt. Ovikoodit on sitten tulleet joko sähköpostiin tai whats appiin.
Onneksi tuo Portugalin kieli on kirjoitettuna niin lähellä espanjaa, että ohjeiden mukaan on sisään päästy.
Eilen tosin tarvittiin ayudaa (apuva), kun yritettiin bussiasemalla laittaa reput säilöön muutamaksi tunniksi. Avulias virkamies huomasi pulmamme ja tuli auttamaan. Ihan itse saatiin sitten ne reput sieltä pois.
Iloisia, avuliaita ja herkästi hymyileviä ovat Portugalilaiset. Juttelisivat mielellään, jos vain vierasmaalainen ymmärtäisi. Jonkin verran kykenee kommunikoimaan espanjaksi.
Katukuvassa täällä isossa kaupungissa on aika paljon ihmisiä, jotka ovat selvästi sukujuuriltaan Afrikasta tai etelä-Amerikasta, Brasiliasta. Se juontaa juurensa Portugalin siirtomaa-aikaan. Se aikakausi päättyi lopullisesti vasta 1990 luvulla.
Liikenne kaupungissa on normaalia. Suojatiellä annetaan hyvin tietä jalankulkijalle. Samoin kuin Espanjassa. Mutta maaseudulla nämä ajavat kovaa. Pikku kylissäkin saa todella varoa, kun auton ääntä kuulee. Ikään kuin jokainen olisi ”pikku-Fangio”. Kylissä kadut ovat kapeita ja tyypillisesti mukulakivi pintaisia. Maaseudun maantiet taas ovat hämmästyttävän kapeita.
Kahvila/pastelleria paikkoja portugalilaisissa kaupungeissa on ihan mahdottomasti, täälläkin Viseu’n keskustassa voi yhdellä silmäyksellä nähdä 4-5 pastelleriaa. Ja ihmisiä jopa jonottamassa näin viikonloppuna. Ja kuten jo todettu, hinnat eivät huimaa.
Sen sijaan Espanjalais kaupunkien tyypilliset cerveceriat, olutkuppilat puuttuvat kokonaan. No, ehkä enemmän laitakaupungilla voi olla. Ja on kylissä jokunen ollut.
Portugal on varsinainen viinimaa. Koko maan alueella kasvatetaan jopa noin 250’ntä eri rypälelajiketta. Atlannin valtameren vaikutus pitää maan ilmaston suotuisana viinin viljelykseen.
Tärkeimpiä lajikkeita ovat Dão ja Douro. Molempia olemme kokeilleet. Hyvin pehmeän makuisia ovat, kuitenkin voimakas aromisia. Sopivat erityisen hyvin liharuokien oheen. Ja lihaa täällä syödään paljon, varsinkin pataruokina.
Huomenna me jatkamme caminoa juuri tuonne Douro-joen laaksoihin. Kerrotaan sitten lisää viinin viljelystä. Douro on juuri se joki joka virtaa Porto’n kaupungin halki.
Palaamme siis Torres-reitille, Lamego nimiseen kaupunkiin, josta vielä huomenna kävelemme seuraavan etapin.
Sää ennusteet näyttävät siltä, että ensi yönä kulkee sadealue yli ja aamupäivällä voi vielä sataa. Iltapäivä pitäisi jo olla sateetonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti