Kävellen 16 kilometriä
Päästiin taas asiaan. Kävelemään. Reilun viikon tauko reppu selässä kävelystä tuntuu palauttaneen kunnolla. Samalla on rouva-vaeltajan pieni yskä saanut lääkitystä.
Silti tuntui hurjalta aloittaa uusi kävelyrupema heti kolmella kymmenellä kilometrillä.
Saatiin kyyti ensimmäiseen reitillä olevaan kylään, Gallegos de Argañan’iin. Se osuus olisi ollut lähinnä maantien laitaa. Kylästä sitten jatkettiin kävellen.
Ensin muutama kilometri hyvin hiljaista maantietä. Sitten Alameda de Gardon kylän läpi. Kirkon ovella olevalla penkillä pidettiin tauko.
Sen jälkeen kaikki muuttui. Tie pieneni kilometri kilometriltä. Lopulta käveltiin tuokio jopa ihan pellon laitaa.
Maasto on mukavasti kumpuilevaa, pääasiassa rautatammi metsää.
Tilat ovat lähes kaikki karjatiloja. Lehmiä on paljon. Lehmät ovat kookkaita. Hyvinvoivan näköisiä. Näyttävät olevan enimmäkseen lihakarjaa.
Lampaita on siellä täällä, mutta tummia Iberian possuja on runsaasti.
Tulee mieleen ne Extremaduran possumetsät siellä Sevillan ja Meridan välillä. Maastokin on hyvin samanlaista. Samalla lailla piti useita portteja avata ja sulkea. 
Kunnollisia. Ja vähemmän kunnollisia. Aika arkoja nuo possut on täällä. Eivät ole tottuneet reppuselkäisiin, kuvia räpsiviin vierasmaalaisiin. Toisin kuin Via de la Platalla, missä ne tulevat jopa rapsutettaviksi.
Kunnollisia. Ja vähemmän kunnollisia. Aika arkoja nuo possut on täällä. Eivät ole tottuneet reppuselkäisiin, kuvia räpsiviin vierasmaalaisiin. Toisin kuin Via de la Platalla, missä ne tulevat jopa rapsutettaviksi.
Se on sillä lailla, että täällä Espanjassa syödään lihaa aivan uskomattomia määriä. Kyllä THL’n tädit saisi hepulin, kun näkivät miten täällä mässäillään rasvaisella possun kinkulla, tai entrecotella. Mitä enemmän rasvaa on näille sitä parempi.
Sää tänään oli mainio kävelyyn. Iltapäivällä lämpeni jo niin että sai ottaa lahkeetkin pois. 18-19 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Eikä tuullut lainkaan.
Kolmen aikoihin tultiin perille Aldea del Obisbo kylään. Suomeksi nimi kääntyy Piispan Kylä. Vähän erikoisempi, mutta suuri kuitenkin on Piispan kirkko.
Oppaassa kerrotaan, että kylässä on yksi ravintola. Käveltiin sinne. No, kiinnihän se oli. Kas kun on taas se kuuluisa maanantai.
Tutkittiin, että kylässä, jossa muuten asuu jopa 226 asukasta, pitäisi olla kauppa. Ja alberguella pitäisi olla keittiö.
Etsittiin albergue. Siinä eräs naapuri kertoi, että kyllä kauppa on. Aukeaa klo 16.00. Ei hätää.
Hetki odoteltiin hospitalero Felipeä, niin eikös tämä naapuri jo kipaissut luoksemme ja toi kassillisen evästä ja 5 litran kannun vettä. Meille ensi hätään. Eikä millään ottanut rahaa. Yksi Camino KOKEMUS jälleen.
Noo, pian Felipe tuli. Kelpo albergueksi tämä osoittautui.
On kaikki mitä tarvitaan. Keittiö astioineen, mikroineen, helloineen. On jääkaappi. On lämmitys, lämmin vesi, ja on jopa TV. On patio, jossa saa pyykit kuivaksi. Maksu 10€/ henkilö.
Illansuussa käveltiin kaupalle, pienen pieni kyllä, mutta kaikki mitä haluttiin löytyi.
Naapurin tuomasta kassista löytyi kaksi purkkia simpukoita, alberguen keittiöltä kahta erilaista riisiä. Niin eikös tarkoita, että tänään alberguen menu on Risotto Marisco.
Yhteiseen illalliseen osallistuu tällä kertaa kaksi peregrinoa. Muita ei ole tullut, eikä kyllä osata odottaakaan. On tämä niin hiljainen reitti.
Mutta. Käyntiin saatiin Camino Torres. Huomennakin on lyhyehkö etappi ja kohde kaupunki suurempi, jossa tiettävästi paljon nähtävää.
Ken kävelee hän näkee…………
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti