Bom Dia, sanovat portugalilaiset Hyvää Päivää. Upea päivä tuli tästäkin. Ensin aamulla loistava aamiainen. Klo 9.00 lähdettiin. +8 astetta, pilvistä, ei sadetta.
Muutama sata metriä, sitten se alkoi. Nimittäin kiipeäminen.
Oikea aamun kuntoportaat. Ei tullut laskettua, mutta ihan riittävästi niitä oli.
Huikeat näkymät yli kaupungin ja Douro-joen paranivat vain mitä ylemmäs tultiin.
Paitaa sai vaihtaa puolen tunnin jälkeen. Siinä erosi Portugal Interior Camino Torresista.
Tunnin nousun kohdalla oltiin tultu jo noin kolme sataa metriä vertikaalista ylös päin. Ja kilometrejä noin kaksi, vain.
Ylhäältä oli mahtavat näkymät kaikilla suunnilla rinteillä oleviin viinitarhoihin.
Näkymät vain paranivat, kun edettiin. Ihan uskomattoman kauniita rinteitä ja vuoria.
Kolmen tunnin jälkeen reitti helpottui. Useampi kilometri oli tasaista, loivaa nousua. Vielä kun kahdentoista aikoihin tultiin Oliveira kylään, oli kahvilan ovi auki. Se oli yllätys. Oppaan mukaan ei etapilla olisi kahvipaikkoja.
No, bom dia. Niinhän se oli. Ja maisemat kuin satumaassa. Aivan mykistävät näkymät yli rinteiden ja Douro-joen jatkuivat.
Pian kahvitauon jälkeen tuli jyrkkä laskeutuminen alas laaksoon yli Ribeira do Seromenha joen.
Tätä vehreyttä ei voi kuin ihmetellä. Täysin jotain muuta kuin Espanjan ruskeaksi paahtuneet vuoret ja laaksotkin.
Näillä seuduilla vallitsee aivan omanlainen mikroilmasto. Ja juuri se on suotuisa viinin viljelykselle. Jopa hyvinkin korkeilla rinteillä. Sen lisäksi ilmeisesti täällä sataa riittävästi.
No. Meillä on nyt ollut nämä kaksi upeaa päivää aivan loistava sää kävellä. Tuollaiset 10 - 12 astetta. Puolipilvistä. Eikä tuulta lainkaan. Parempaa ei voisi toivoa.
Niin satumaisia päiviä nämä kaksi, että jo pelkästään näiden päivien takia tänne Camino Torresille kannatti tulla.
Niin. Sieltä jokiuomasta tietysti oli aikamoinen nousu. Ylhäällä pidettiin eväs tauko.
Kaksi kolmannesta päivän urakasta oli takana.
Vielä oli viitisen kilometriä jäljellä. Se oli helppoa maantien laitaa korkealla rinteellä. Satumaiset näkymät Douro-joen laaksoon aina vain jatkuivat.
Kolmen aikaan oltiin perillä Mesao Frio kylässä. Keskustasta löytyi heti hyvä ruokapaikka. Syötiin.
Meillä oli tiedossa, että kylässä pitäisi olla aivan uusi albergue. Oltiin eilen oppaassa olleesta osoitteesta sitä sähköpostilla tiedusteltu, mutta vastausta ei tullut.
Oltiin luottavaisia, eikä varattu mitään muuta. Aterioinnin jälkeen käveltiin kylän kirjastolle. Ei ole albergueta. Info siitä on ollut ennen aikaista.
Kielimuurista huolimatta selvisi, että hotellia kylässä ei ole. Ainoa mahdollisuus yöpyä on Bombeiros (palokunta)
Jee, jee. Hyvä, eipä olla ennen Bombeiros’illa oltukaan. Käveltiin paloasemalle. Siellä otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Esimies vie alakertaan, missä on ikään kuin tavallinen albergue kerrossänkyineen.
Tuli tämäkin nyt viime metreillä koettua. Olemme kyllä aikaisemmalta caminolta tienneet, että täällä Portugalissa on mahdollista yöpyä Bombeiros’illa. Ja ilmaiseksi. Nyt sekin koetaan. Kai se kuuluu siihen sarjaan Kerran Elämässä.
Satumainen Camino Päivä sai tosissaan oivallisen päätöksen.
Boa Noite, sanovat portugalilaiset päivän päätteeksi. Hyvää Yötä, se on suomeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti