Jo vuosia olimme ajatelleet, että tämä reitti pitää joskus kävellä. Silti ennen tätä reissua valinta on ollut kolme kertaa Malagasta lähtevä reitti.
On selvää, että Malagasta on helpompi lähteä reitille. Mutta on Almeriaankin helppo matkustaa Malagasta.
Ensimmäiseksi pitää olla yhteydessä Almerian Caminon Ystävien yhdistykseen. Joko käymällä toimistolla, joka on avoinna vain torstai-iltaisin. Tai sitten ainakin puhelimella. Ilman yhteyden ottoa ei albergueihin käytännössä edes pääse. Almerian Yhdistys hallitsee kaikkia kunnallisia albegueita Granadaan saakka.
Viimeistään ennen reitille lähtöä kannatta kännykkään ladata 112 appi. Ensimmäisen yön pieni”tilanne” opetti sen meille. Appi takaa sen, että hätäkeskus näkee heti ruudulta missä olet. Vain soittamalla ilman appia osaatko selittää paikan riittävän tarkasti, vaikka ne englantiakin ymmärtävät.
Reitti alkaa Almerian Katedraalilta.
Itse reitti ensimmäisen päivän jälkeen on vaativa. Suorastaan rankka. Kilometreissä etapit näyttävät mukavilta, mutta vuoristoa on todella runsaasti.
Kaikki etappi kaupungit ovat omanlaisiaan. Nähtävyyksiä.
Granada suurimpana ja kauneimpana. Granadaan kannattaa ilman muuta varata ylimääräinen päivä. Nähtävää on paljon. Samalla saa tarpeellista lepoa.
Granadan jälkeen reitin luonne vähän muuttuu. Parina päivänä on vielä vuoristoakin, mutta mitä lähemmäs Baenaa tullaan, sitä tasaisempaa on. Pari viimeistä päivää vain kumpuilevaa oliivitarhaa.
Päivittäisten etappien suunnittelua helpottaa paljon se, että matkalla on lähes aina joku kylä, jossa saa kaivatun tauon kahveineen ja vähintään tostadoineen. Sekä vesi täydennystä. Taisi olla viimeinen päivä ainoa, jolloin ei tuota mahdollisuutta ollut.
Majoittuminen tällä reitillä on helppoa. Myös aika edullista. Koko matkan Almeriasta Granadaan ollaan Yhdistyksen kontrollissa. Kaikki Yhdistyksen alberguet ovat donativo maksuisia. Kaksi on yksityisiä, silti edullisia.
Kaikki alberguet, myös yksityiset ovat hyvin varustettuja. On keittiöt hyvillä varusteilla? On lämmitykset ja filtit. Ja ainakin pieni kauppa löytyy kaikista kylistä. No, Toconissa ei, mutta hyvä baari siellä sitten taas on.
Granadasta eteen päin kaikki majapaikat ovat yksityisiä, silti edullisia. Valinnan varaa on. Hinta sitten tason mukaan. Kahden hengen huone yleensä noin 35 - 40€ yöltä.
Ravintoloiden hintataso on ehkä hieman noussut. Menu del Dia maksaa yleisesti 12 -13€. Itse ateriat tekemällä albergueiden keittiöissä pääsee vähän halvemmalla.
Silti se ulkona syöminen on oma juttunsa. Mainittakoon vielä se, että täällä sisämaassa juomat kuuluvat menun hintaan toisin kuin aurinkorannikolla.
Kahviloiden hinnat ovat edullisia. Yleisin kafe con lechen hinta on 1.30€. Tostada yleensä 1.00€.
Kelien suhteen näin loka- marraskuussa on suomalaiselle oikein hyvä aika vaeltaa. Lämpöä riittää. Päivisin noin 20 astetta aurinkoisuudesta riippuen. Sateita tulee ja menee. Keväällä sataa enemmän ja yöt ovat kylmempiä. En oikein osaa kuvitella, millaista olisi vaeltaa esimerkiksi syyskuussa, jolloin lämpöä voi pahimmillaan olla lähes 40 astetta.
Tieto tämän Almerian Yhdistyksen erinomaisesta palvelusta on kiirinyt eri foorumeilla. Siispä vaeltajat ovat koko ajan pikku hiljaa lisääntymässä. Majoitus kapasiteetti kuulemma riittää toistaiseksi. Meitä liikkui päivittäin noin seitsemän peregrinoa. Välissä voi olla päiviä, ettei ole ketään.
Yksi juttu albergueista vielä. Niihin majoittuminen on sallittua ainoastaan Santiagon suuntaan kulkeville. Meitäkin kiellettiin ehdottomasti päästämästä toiseen suuntaan kulkevia sisään.
Varusteiden suhteen jokainen tekee valintansa itse. On vaikea antaa yksityskohtaisia neuvoja. Repun painossa se sitten kostautuu, jos on liian mukavuushaluinen.
Kilometrejä Almeriasta Baenaan tulee 320, jos kaikki kävelee. Me kävelimme kahtenatoista päivänä yhteensä 278 km, eli noin 23 km päivässä. Mutta ne oli rankkoja päiviä. Lisäksi kaksi päivää kulkuneuvoilla ja yksi päivä Granadassa tekee yhteensä viisitoista (15) päivää. Sen se mielestämme vaatii.
Täällä Baenassa siis yhtyvät Almerian ja Malagan reitit. Eli vaeltajia voi olla lisää jakamassa yösijoja. Eihän sitä koskaan tiedä. Seuraava suurempi kaupunki on Cordoba, sitten Merida. Siellä tulevat mukaan Via de la Platan vaeltajat. Santiagoon on täältä matkaa vielä vajaa tuhat kilometriä.
Me emme tästä eteen päin jatka enää neljättä kertaa. Ajatuksena on vaihtaa turistihattu päähän noin viikon ajaksi. Sinä aikana pyrimme siirtymään Salamancan seudulle. Tarkemmin Ciudad Rodrigoon ja jatkaa sieltä kerran kesken jäänyttä Camino Torresia.
Aloitimme sen reitin maaliskuussa 2018. Eli kertomus sen reitin ensimmäisestä sadasta kilometristä löytyy blogista maaliskuulta 2018.
Siispä noin viikko nyt hiljaiseloa blogissa. Ehkä kirjoitan jotain. Ehkä en.
Palataan asiaan Torresilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti