Meidän kävely 16 km
Turvallista oli nukkua Bombeiros’ talossa. Siellä on valvoja läpi yön. Ja oli myös vahtikoira. Yhtään hälytystäkään ei yön aikana ollut.
Aamulla kylässä oli sankka sumu. Päivän pitkähkö reitti olisi heti alkuun vienyt viisi sataa metriä ylös päin. Eli 900 metriin, kun kylä on noin neljässä sadasssa. Tuo viisi sataa metriä kahdeksan kilometrin matkalla.
Se tuntui liialta meille vanhuksille. Otettiin taxi. Ja ohitettiin tuo vuoristo- osuus. Ylös päin noustessa vuorella vallitsi niin tiheä sumu, että sataa metriä ei nähnyt. Vasta aivan ylhäällä sumua ei ollut. Siellä, Outeiro
kylässä jäätiin pois. Heti alkoi pitkä pitkä alamäki osuus.
Asfalttipintaista, hiljaista kylätietä asteltiin monia kilometrejä alas päin.
Pian sai vaatetusta vähentää, kun aurinko alkoi lämmittää. On meillä ollut hyvä tuuri ilmojen suhteen, kaikki nämä kolme upeaa vaelluspäivää ovat olleet poutaisia, lämpimiä ja täysin tuulettomia, toisinkin olisi voinut olla.
Jyrkkiä, vehreitä vuorenrinteitä. Ja laaksoja. Komeita asuinpaikkoja siellä täällä.
Maisema on täysin toisenlaista kuin kahtena edellisenä päivänä. Viini viljelyksiä vain harvakseltaan.
Paikka paikoin oli palaneen käryä. Metsää oli palanut kai äskettäin.
Parin tunnin kävelyn aikana tuli kymmenkunta suurempaa vuoripuroa kohisten ali tien.
Alempana oli siellä täällä vielä sumua. Se hälveni
nopeasti auringon päästessä lämmittämään.
Puolen päivän jälkeen riitti jo T-paita varustus. Oli noin 17 astetta varjossa
Pikkuhiljaa asutus tiheni. Tultiin Pombalina kylään. Siinä oli baari auki. Otettiin kahvit.
Kylän risteyksessä piti valita, jatkaako vilkasliikenteistä N 101 tien laitaa, vai ottaako vasemmistolaisen vaihtoehdon. Se vie vanhalle Rooman ajan tielle.
Vasemmisto voitti.
Oli kyllä huikea nousu kivistä ”tietä”. Nousun jälkeen tietysti alamäki. Se oli jo parempi pintaista.
Takaa kurvaili paikallinen tilallinen hyvin tyypillisellä kulkuneuvolla.
Loppumatkasta kohti Amarantea oli useita muutoksia reitissä. Uusien opasteiden mukaan mentiin.
Vähän pakko mennä, kun koskaan ei tiedä, onko vanha maps’n mukainen reitti kenties kokonaan tukossa. Niinkin on käynyt.
Puoli kolmen aikaan oltiin alhaalla Amarante’ssa. Taas kerran osuttiin paikallisten suosimaan ravintolaan. Oli ruoka-aika. Itse asiassa aika viime minuuteilla. Jo kolmelta alkoivat sulkea.
Oltiin jo lähes majapaikan luona. Vain upeasta sillasta yli ja hostelli on heti sillan jälkeen rakennus kuvassa oikealla.
Astuttiin sisään. Kerrankin vastaanoton kaveri puhui hyvää englantia. Ollaan vissiin niin paljon käytetty Booking. Com’in palveluja, että pyytämättä saatiin huonetason korotus.
Näkymä joelle, sekä aamiainen incluido.
Huvittava etu oli se, että kun kaupungissa on käytössä Turisti-vero, niin sitä ei tarvitse maksaa, kun kulkee jalan.
Jää vain jalanjälkiä, hiiltä vähemmän. Hauskaa, ei kaveri tienny, että osan matkaa tultiin taxi’lla. Noo, ei kerrottu.
Viihtyisän tuntuinen kaupunki tämä Tamego- joen jakama kaupunki on. Ei suuren suuri. Vain noin 11.000 asukasta.
Joki virtaa vuolaasti vanhan, 1200- luvun São Conçalo sillan ali. Saman niminen on heti sillan jälkeen sijaitseva kirkko. Erikoista kirkossa on sen kullattu alttaripääty.
Nimensä ne ovat saaneet 1200- luvulla eläneen munkin mukaan. Hänen nimeään kantava festivaali järjestetään vuosittain Amarantessa.
Pieni harmitus näissä vaelluksen etappipaikoissa on se, että pimeä tulee niin aikaisin. Täällä nyt jo puoli kuudelta. Ei siinä paljon jää aikaa tutustua kaupunkiin, jos puoli neljältä on majapaikassa. Asettuu taloksi, käy suihkussa, hetken huilaa. Ehkä runsas tunti on enää valoisaa aikaa.
Toki kaupungissa katuvalot on, että kauppaan löytää. Mutta muuten saa vain ”pimeitä” kuvia.
Onhan nekin kyllä usein kauniita.
Boa Noite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti