Me kävelimme 26 km
Aamu Tocon’in laaksossa oli viileä. Sumu oli laskeutunut alas vuorilta. Merinoa alle ja pipoa päähän ja taipaleelle kahdeksan aikoihin.
Noin kilometrin lämmittely maantietä. Sitten alkoi erittäin jyrkkä rypistys ylös vuorelle.
Päivän etappi oli toistaiseksi rankin, mutta samalla myös kaunista vuoristoa koko matkan.
Onneksi sumu hälveni nopeasti. Tuli upeat Sierra Nevadan lumihuiput näkyviin.
Vähäin erin sai vähentää vaatetusta. Iltapäivällä riitti jo t-paita ja shortsit.
Muutama evästauko pidettiin. Että reput saivat levätä…….. ja vähän itsekin.
Viidentoista kilometrin paikkeilla laskeuduttiin kauniisti vuoren rinteellä sijaitsevaan Quentar kaupunkiin.
Baarissa istuttiin kafe/tostadoilla ja katseltiin miten tästä eteen päin. Oli jo etukäteen päätetty, että koko 34 kilometriä ei kävellä, liika on liikaa. Siinä huomattiin, että lähiliikenne bussi lähtee lähes nenän edestä vartin päästä.
Äkkiä maksettiin, reput kantoon ja pysäkille. Bussilla 395 ajettiin n. 8 km Genes de la Vega lähiöön. Katsottiin maps.me’stä että siitä pääsee hyvin reitille.
Pääsi ja pääsi. Kun kiipesi tunnin ajan taas ylös vuorelle.
Sieltä alkoi sitten pitkä pitkä laskeutuminen kohti Granadaa.
Jo kilometrejä ennen kaupunkia tultiin vehreään laaksoon, missä joki virtasi ja linnut lauloivat.
Camino reitti lähestyy kaupunkia tuon joen uoman läheisyydessä. Ensimmäinen asutusalue on kuuluisa Sacromonten lähiö. Satoja vuosia sitten siellä asusti lähinnä mustalaisia.
Vielä ehkä kilometri ja oltiin Monasterio de San Bernardolla.
Tuolla luostarilla, kaupungin lähes parhaalla paikalla, on albergue meitä peregrinoja varten.
Albergue on pieni ja vaatimaton. Oppaassa mainitaan vain 7 paikkaa, mutta kun soitettiin niin meille sanottiin, että jos tulee enemmän niin avataan lisää huoneita.
Alberguella saatiin heti opastus minne kannattaa mennä aterioimaan. Restaurante Boabdil oli nimi. Nimi on peruja Kuningas Boabdil’ilta joka oli sotapäällikkö joka viimein kukisti muslimivallan Granadassa 1400 luvulla.
Paikka löytyi helposti. Ensin piti vain raivata tiensä tuhansien turistien kansoittamilla kaduilla.
Kannatti raivata. Illallinen oli loistava.
Siis, Granada on turisti ähkyssä tällaisena Puente viikonloppuna.
Alberguella meitä oli juuri se seitsemän nukkujaa, eli lisä huoneita ei tarvittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti