Coimbrasta Portoon

20.4  2017  Lady from Germany

Pääsiäislauantai oli rauhallinen kävelypäivä. Mitään merkittävää ei tapahtunut. Reitti kulki kauniita maalaisteitä kylästä kylään. Selvä muutos aikaisempaan oli se, että vaeltajia alkoi olla enemmän ja sen myötä myös kaupungeissa alkoi olla albergueita.

Seuraava yö - la - su - oltiin Mealhada'n albergue Hilario'ssa. Nukkujia oli jo toistakymmentä ja joillekin yö oli todellinen kärsimysnäytelmä. Kävi näet niin, että joukkoon osui kaksi saksalaista naista, joista toinen kuorsasi aivan hervottomasti. Aamulla juttelin muutamien caminokonkarien kanssa niin sanoivat, etteivät ikinä ole niin kovaa kuorsaamista kuulleet. Emme kyllä mekään.

Pääsiäissunnuntain aamupäivällä osuimme Agueda de Baixo nimisessä kylässä kirkolle, jossa oli juuri parhaillaan pääsiäisherkkutarjoilu kirkkokansalle ja viereisessä kuppilassa seurakunnan papeille ja muille "silmäätekeville". Me halusimme kuppilasta vain kahvit, mutta omistaja halusi ehdottomasti, että otamme osamme juhlapöydän herkuista - Portviini mukaan lukien. Meidän ryhtyessä kahville, papit lähtivät kiertämään talosta taloon vieden asukkaille pääsiäisen tervehdyksen.
Saimme tietää, että se on vanha perinteinen pääsiäistapa Portugalissa.

Pääsiäisen johdosta monet kirkot oli koristeltu useimmiten sinisin koristein.

Ja kukkaloisto jatkui yhä vain upeampana. Näitä kukkakuvia olisi loppumattomiin.

Eikä aina tarvittu edes kukkia. Monesti itse talotkin olivat kuin kukkia. Myös teiden varsilla olevat, monet, monet ristit ja patsaat oli kauniisti koristeltu pääsiäisen johdosta.

Seuraavana yönä sama porukka majoittui Agueda'ssa Albergue ST. Antonio'on ja nukkumapaikkojen valitsemisessa oli vilskettä, kun kukaan ei halunnut joutua samaan tilaan Lady from Germany'n kanssa. Me olimme tulleet lähes ensimmäisinä, jonka ansiosta satuimme saamaan toisen kahdesta kahden hengen huoneista.

Albergue ST. Antonio oli varsin viihtyisä paikka kauniine sisäpihoineen ja terasseineen. Kelpasi siinä huilailla iltapäivän auringossa.

Sao Joao de Madeira'ssa ei albergueta ollut, joten siellä majoituimme vaihteeksi hostelliin aivan kaupungin keskusaukiolla. Arjalla oli päivän aikana ratkennut olkalaukun hihnan pidin, joten tarvittiin korjausapua. Pika-apu oli saatu tien päällä espanjalaiselta superhoitajatädiltä - Rosa nimeltään. Hostellin isännältä kysyttiin suutaria ja saatiin hyvät neuvot - on hyvä ja halpa.

Sinne mentiin.

Suutari pyöritti hetken Singeriä ja hihnasta tuli parempi kuin uusi.

Anna yksi euro, sanoi mies.

Annoin kaksi.

Ja molemmat olimme tyytyväisiä.

Aamulla herätessämme katsoimme ulos ikkunasta. Satoi kovasti. Salamoi ja ukkosti.

Oli 19:sta vaelluspäivä ja ensi kerran näimme sadetta. Aamiaisen aikana sade kuitenkin loppui ja lähdimme kadulle, mutta jo parin korttelin jälkeen tuli uusi kuuro. Pääsimme katoksen alle ehkä kymmeneksi minuutiksi ja se sade oli sitten siinä.

Tämä pikkukylien ja kaupunkien talojen ja pihojen kauneus jatkui mykistävänä päivästä päivään.

Kunnes sitten silmien eteen aukesi ehkä koko reissun pysähdyttävin hetki - saapuminen aivan fantastiseen Porto'n kaupunkiin. Astelu korkeaa siltaa pitkin kovassa tuulessa oli sekä henkisesti että jopa fyysisestikin liikuttava kokemus.