Maisemat muuttuivat

30.4  2017  Aamuisin pimeää

Kellojen siirtäminen tunnilla aiheutti meidän heräämistahdilla sen, että tästä eteen päin jouduimme aamuisin lähtemään liikkeelle pimeän aikaan. Ei siitä mitään ongelmaa ollut, olihan meillä otsalamput mukana. Lisäksi useimmiten aamuisin liikkeellelähdöt olivat selkeitä ja hyvin merkittyjä.

Reitti kohti pohjoista kulki edelleen meren rantaa seuraten. Mutta nyt, Espanjan puolella, meren ranta tuli huomattavasti karummaksi. Upeat valkohiekkaiset " beetsit" olivat jääneet portugalilaisille.

Samalla kun maa vaihtui, muuttui myös sää monta astetta viileämmäksi. Kävelyä se ei suinkaan haitannut, päin vastoin, mutta aamuisin sai vetää enemmän päälle ja ainakin kerran kesken aamuisen kävelyn piti vielä lisätä vaatetta.

Oli siinä vuohipaimenkin joutunut oikein ulsterin vetämään niskaan kun rantaniityllä koventuneessa tuulessa koitti pitää laumansa poissa autotieltä.

Pari päivää kun oli Espanjan puolella rantatien hyvää pyörätietä asteltu, niin tultiin aivan hätkähdyttävän kauniiseen kaupunkiin - Baiona'an. Kaupunki sijaitsee aivan Vigon lahden suulla idyllisessä poukamassa.

Istuskelimme kaupungin rantabulevardin varrella kahdessakin kahvilassa nauttien rauhallisen lauantaiaamun tunnelmasta. Näytti siltä, että kaunis viikonloppu oli houkuttelemassa suuria määriä kaupunkilaisia picnikille kaupungin venesataman vierellä olevalle niemelle. Komea eväsretkipaikka se olikin vanhoine linnoineen.

Jälkimmäisessä noista kahviloista tapasimme viimeisen kerran amerikkalaiset ystävämme Jan'in ja Bob'in. Heidän suunnitelmansa oli  jatkaa Santiagoon asti ilman lepopäiviä ja mennä sitten jonnekin kivaan paikkaan huilailemaan ennen kotimatkaa. Meidän ajatuksemme taas oli pitää vielä lepopäivä Vigo'ssa, jotta saavumme Santiagoon oikeana päivänä.

Olimme kulkeneet Caminoamme jo 30 päivää enemmän tai vähemmän yhdessä. Monet kerrat oli yhdessä iltaisin "maailmaa saatu parempaan kuntoon". Ei siis ollut ihme, että siinä mansikoita yhteiseltä lautaselta napostellessamme muutama kyynelkin silmäkulmista tipahti.

Me siirryimme iltapäivällä vanhaa roomalaisaikaista siltaa pitkin naapurikaupungin Ramallosa'n puolelle, jossa majoituimme entiseen luostarirakennukseen, joka nykyisin toimii majoitusliikkeenä.

Jälleen kerran saimme nähdä kuinka upeasti oli säästetty entisöintien yhteydessä pieni kappeli suuren luostarirakennuksen keskellä. Kappelin sanoivat olevan 1000-luvulta. Ja jälleen kerran kappelissa tuntui kuin seiniltä olisi kuulunut vanhojen rukousten huokauksia. Sitä tunnelmaa on oikeasti vaikea kuvata.

Vigo on yksi Espanjan suurimmista kaupungeista. Päivän etappi Ramallosa'sta Vigo'on on oikeastaan esikaupunkialueella koko 25 kilometrin matkan. Reitti oli kuitenkin viety mainiosti puistomaista vuorenrinnettä seuraten pois vilkkailta kaduilta niin paljon kuin mahdollista. Siis se reitti, jonka me valitsimme. Olisi kaupunkiin voinut mennä aivan rantoja seuratenkin.

Ehkä 10 kilometriä ennen keskustaa meille sattui hauska episodi. Kävelimme laitakaupungin katua, kun yhtäkkiä edessä oli moottoritien alitus, jonka suulle oli laitettu musta pressu. Kurkistimme pressun raosta ja näimme, että siellä sillan alla oli jotkut juhlat käynnissä - orkesteri soitti ja ihmiset olivat juhlatuulella. Keltaisia nuolia ei näkynyt missään. Emme arvanneet mennä sinne, vaan käännyimme vasemmalle. Sillan pielessä vasemmalla oli iso simpukan kuva, joka veti meitä sinne.
Teimme pienen kierroksen, ehkä kilometrin, ja tulimme takaisin samaan paikkaan ja kysyimme eräältä paikalliselta, että mikä oli homman nimi. Mies sanoi, että siitä vaan, pressusta sisään ja eteen päin. Sieltä se reitti menee.

Niin sitten teimme.

Juhla-alue oli laaja, moottoritien alle tehty sateensuoja oli vain pieni osa. Meille selvisi, että syy juhlimiseen oli kevään istuttajaisjuhlat. Näimme kuinka itse Vigon pormestari kävi tekemässä ensimmäisen kuokan iskun maahan fanfaarien soidessa ja juhlakansan hurratessa. Tulipa pormestari kättelemäänkin kaukaiset vieraat.

Etukäteen meillä oli luulo, että Vigo on suuri, tylsä teollisuuskaupunki. Tuo luulo kariutui nopeasti kaupunkiin tultuamme. Ihan älyttömän komeat patsaat ottivat kulkijan vastaan.

Ja aivan keskellä kaupunkia käveltiin pitkä, pitkä matka upeassa puistossa.

Kiva pikku sattuma oli se, kun ukkoskuuro yllätti juuri sellaisen baarin kohdalla, jossa oli telkkari auki oikealla kanavalla. Saimme nähdä kuinka Valtteri Bottas otti ensimmäisen voittonsa Formula 1 -radoilla.