8.5. 2017 Tavattiin tuttuja
Saavuimme Santiago'on Caminolta jo kolmatta kertaa. Jokaisella kerralla saapuminen on ollut erilainen kokemus. Ensimmäisellä kerralla se oli hämmentävä kokemus. Toisella kerralla olimme syvästi liikuttuneita. Nyt kolmannella kerralla suhtautumisemme oli selvästi rationaalisempi.
Ehkä syvällisin tunnelataus oli ajoittunut sinne Padron'iin, Camino De Santiagon tarinan alkulähteille. Tulo kaupunkiin Camino Portugueselta on kyllä miellyttävä. Samoin oli viimekertainen tulo Sanabresin reitiltä, toisin kuin ensimmäinen ranskalaisen reitin lähestyminen kymmenen kilometrin esikaupunkikävelyineen.
Olimme varanneet majapaikaksemme hotellin melko läheltä rautatieasemaa. Se oli myös aikalailla tuloreitin suunnassa. Suunnistimme suoraan sinne. Saimme reput säilöön, koska oli vielä niin aikaista, ettei huonetta vielä saanut.
Saman tien kävelimme rautatieasemalle ostamaan liput huomiseen Madridin junaan. Sen jälkeen ennakoimme vähän tilannetta ja menimme pyhiinvaeltajatoimistolle. Tiesimme, että vaeltajienmessu oli alkanut katedraalilla klo12.00. Me olimme jo etukäteen ajatelleet mennä vasta illan 19.30 messuun.
Aavistelumme osui oikeaan. Olimme toimistoon mennessämme ainoat asiakkaat. Ei ketään muita. Saimme nopeasti käteemme "todistukset", Compostelat ja tullessamme ulos toimistolta, tuli vastaan suuri joukko vaeltajia. Messu oli loppunut ja jonoa alkoi heti syntyä.
Pienen hetken istuimme hiljaa toimistorakennuksessa olevassa kappelissa ja sytytimme kynttilät muistaen omaisiamme, joiden ansiosta tämäkin Camino on ollut mahdollinen. Siinä hetkessä oli paljon helpotuksen tuntua.
Kiitimme toisiamme yhteisestä " retkestä". Pitkästä retkestä ja suunnattomasta määrästä yhteisiä kokemuksia.
Kiitimme toisiamme siitä. että olimme selvinneet matkastamme kokonaan ilman minkäänlaista riitelyä. Niistä hetkistä, jolloin pinna oli kiristynyt, kumpikin oli osannut viisaasti vaieta.
Kiitimme Häntä, joka meidän jokaisesta askelesta pitää huolen, että niin jalat kuin muu elimistö oli tämän rasituksen kestänyt ilman minkäänlaista vaivaa tai sairautta.
Kiitimme Häntä myös kaikesta siitä kauneudesta, jota olimme nähneet niin luonnossa kuin asutuilla seuduilla. Portugalin huhtikuu oli ollut täydellinen.
Kiitimme siitä, että olimme saaneet nauttia täysin sydämin joka ikisestä 677 kilometristä ja saaneet nauttia uskomattoman upeiden kanssavaeltajien seurasta.
Tuosta hetkestä huojentuneina kävelimme hotellille pesemään viimeiset matkan pölyt pois ja kiiruhdimme mahtavalle aterialle tuttuun Restaurante Roma'an.
Kosteassa, kuumassa, sametinpehmeässä illassa kävelimme katedraalille messuun. Tunnelmaa katedraalilla kyllä latistaa aika paljon se, että sisällä on nykyisin niin suuri määrä rakennustelineitä remontin takia. Samoin on oikeastaan koko Plaza Obradoiron puoleinen julkisivu peitettynä pressuilla. Katedraalilla tehdään suurta remonttia, jotta se olisi tiptop kunnossa seuraavana Pyhänä Vuotena, vuonna 2021.
Messun jälkeen olimme menossa Obradoirolle tapamme mukaan nauttimaan tunnelmasta, kun kohtasimme muutaman vaeltajan, joiden kanssa olimme kävelleet yhdessä pidempiäkin taipaleita ja jakaneet useampiakin majapaikkoja.
Kuvassa vasemmalla italialainen Fransesco, ranskalainen Michel sekä me. Näiden hauskojen veikkojen lisäksi oli aivan upeaa tavata yllättäen kaksi nuorta naista, joiden kanssa olimme kulkeneet yhdessä jo aivan reissumme alkutaipaleella. Heille Camino olikin varsinainen seikkailu, sillä heillä oli periaatteena majoittua joka toinen yö ulkona luonnossa. Onneksi sellaista yötä ei osunut silloin kohdalle kun olimme siellä metsäpalon lähettyvillä. Tytöt olivat kotoisin, toinen Scotlannista ja toinen Maltalta. Olivat ehkä 25 - 30 vuotiaita.
Näiden lisäksi tapasimme vielä nuoren saksalaisen pariskunnan, joista mies oli lähes kaksimetrinen ja tyttö enintään 160cm. Aika koominen pari, mutta iloisia ja kivoja nuoria.
Illalla ei unta tarvinnut etsiskellä. Nukkumatti oli jo odottamassa sängyn laidalla kun palasimme huoneelle. Ja aamulla nousimme junaan jo tutuksi käyneeltä asemalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti