Unelmien kaupunki

14.4.  2017  Pitkäperjantai

Kun saapuu huhtikuu
ja kukkain peittää maan
on kauneimmillaan Coimbra.
Ken sinne seisahtuu
ei hän pois kaipaakaan
on Portugalin huhtikuu

Coimbra unelmoi, sen kattoin yllä soi.

Tää sävel joka mulle kevään rintaan toi.

Näin kanssa ystäväin

Coimbran lumoon jäin

ja Portugalin huhtikuun.

Kaikkihan nämä sanat tietävät - Olavi Virran tai Kari Tapion laulusta Portugalin huhtikuu.

Ei voi muuta sanoa, kuin että lumoon jäimme.

Niin paljon nähtävää oli Coimbrassa, että tulee mieleen laulun sanat: mistä alkaisin?

Aloitetaan vaikka laulusta.

Fado on ikivanha portugalilainen, surumielis-sävyinen tapa laulaa. Yleensä sitä säestetään akustisella kitaralla. Alun pitäen Fado'a sai esittää vain miespuoliset yliopisto-opiskelijat. Nykyisin esiintyjät ovat sekä naisia että miehiä. Näissä suurissa kaupungeissa, lähinnä ravintoloissa Fado'a esitetään useita kertoja päivässä. Yhtenään sitä kuuli ravintoloista kadulla liikkuessa.

Ehkä kaupungin tunnetuin ja komein Fado-kahvila on kuvassa oikealla näkyvä Cafe Santa Cruz. Se on saman nimisen kirkon ohessa olevassa entisessä luostarirakennuksessa. Santa Cruz katedraali on alun pitäen rakennettu jo 900- luvulla ja sisällä on säilytetty joitakin rakennelmia alkuperäisestä.

Kuten tässäkin, tuo kaakelilaattataide on aivan jotain käsittämätöntä tuossa maassa. Toinen kuva kirkon sisältä näyttää enemmän.

Toki portugalilaiset ovat osanneet muutakin taidetta porsliinista tehdä. Näitä porsliinikauppoja oli useampia.

Ehkä tärkein nähtävyys Coimbrassa on kuitenkin yliopisto. Väittävät, että se on Euroopan vanhin yliopisto. Se sijaitsee kaupungin korkeimmalla kohdalla, eli muutama sata porrasta piti sinnekin kiivetä kapeita kujia pitkin.

Yliopistoalue on valtava kokonaisuus. Alkujaan se on ollut kuninkaan linna. Coimbra'han oli Portugalin pääkaupunki vuoteen 1255 saakka ja silloinen kuningas piti hoviaan täällä. Yliopisto on perustettu vuonna 1290 silloisen Paavin määräyksellä jonkinlaiseksi kirkolliseksi oppilaitokseksi ja virallisen valtiollisen yliopistostatuksen se sai vasta vuonna 1537 samalla sijoittuen näihin entisiin kuninkaallisiin tiloihin.

Yliopistoalueen sisätiloissa ei saanut ottaa kuvia. Siksi otokset ovat aika vähissä - lähinnä siis vahingossa laukaistuja,  heh, heh.

Se kirjastorakennus oli meille lievä pettymys kaiken jo nähdyn kauniin rakennus- ja maalaustaiteen jälkeen. Kirjastoon pääsemiseksi piti ensin odottaa vuoroaan pari tuntia, jona aikana ehti kierrellä jo aika paljon muita rakennuksia, eli katto- ja seinämaalauksiin oli jo jotenkin turtunut. Kirjastossa taas ei juuri muuta ollut kuin 60 000 vanhaa kirjaa ja kattomaalauksia.

Pääsiäisen ajasta johtuen kaupungissa oli aivan mahdottomasti turisteja ja tietenkin kaikki olivat tunkemassa myös yliopistoalueelle. Vaikka menimme sinne suht' aikaisin niin jo lippujonossa meni heti puoli tuntia. Itse alueella oli eri kohteisiin niin pitkät jonot, että monta kohdetta jätimme suosiolla väliin vaikka olimme maksaneet.

Peruspääsymaksu oli kympin ja eri kohteisiin sitten euro, pari lisää. Aika hyvä business opiskelijoille. Ainakin lipunmyyntihallissa oli kyltti, että pääsymaksutulot menevät opiskelijoiden "kahvikassaan".

Siinä jos kävijöitä on vaikka 10 000 päivässä niin muhkea on opiskelijoiden kahvipöytä. Opiskelijanuorukaiset siellä olivat oppaina ja vahtimestareina.

Ei taida Suomen yliopistoissa olla juuri esiteltävää. Olisi muuten hyvä kolehti opiskelijoiden vappusimakustannuksiin.

Iltapäivän käytimme siten kuin oli tarkoituskin - lepäämiseen. Ravintovarastojakin piti täydentää, ja sehän onnistuu Portugalissa paremmin kuin hyvin. Ruoka on hyvää, sitä saa runsaasti ja se on edullista. Entä sitten ne pastelleriat........nam.

Koska oli pitkäperjantai, olimme kysyneet katedraalilla tapahtuuko illalla jotain pääsiäiseen liittyvää. Tapahtui kyllä. Sitä varten kiipesimme jälleen kerran ylös yliopiston ja katedraalin ohi aika kauas Seminaariolle, josta oli määrä lähteä Via Dolorosa kulkue klo 21.30.

Lähtöpaikalle kerääntyi ehkä noin 200 ihmistä ja melkoisen vaatimaton kulkue, ristinkantaja ensimmäisenä, lähti liikkeelle kohti katedraalia.

Kulkue eteni tosi hitaasti, koska muutaman sadan metrin välein pysähdyttiin esittämään rukouksia ja laulamaan. Aikanaan tulimme näkemään, että pienemmissä kylissä nuo pysähdyspaikat oli merkitty  numeroiduin ristein ja olivat siis paikkoja joissa erinäisiä tapahtumia tapahtui Kristuksen Via Dolorosalla.

Arvauksemme oli, että saattue pyrki olemaan katedraalilla puolen yön aikaan. Niin kauan emme malttaneet mukana kulkea, vaan vetäydyimme vähin äänin illan pimeyteen ja keskustaan hetkeksi kuuntelemaan Fadoa ja sitten rauhallisesti nukkumaan.