8.4. 2017 Templar Festival
Temppeliherrain ritarit on erikoinen järjestö, joka on perustettu jo vuonna 1119 päätehtävänään suojella Jerusalemiin matkaavia pyhiinvaeltajia. Nopeasti aate kuitenkin levisi Eurooppaan ja myös Portugaliin. Portugalissa järjestön päätukikohdaksi tuli Tomar.
Kaupungin perusti järjestön suurmestari Dom Pais ja lähes kaupungin keskustassa olevalle kukkulalle alettiin rakentaa linnaa, josta aikain kuluessa muodostui eräänlainen luostari.
Temppeliherrat olivat pohjimmiltaan soturimunkkeja. Heidän elämänsä ja tapansa olivat hyvin erikoisia. Heillä ei ollut tavallisten luostarimunkkien tapaan velvoitetta asua luostarissa, mutta oli velvoite elää vaatimattomasti, selibaatissa ja rukoilla päivittäin temppelissä. Vaikka yksittäiset munkit olivat köyhiä - omistivat vain vaatteensa ja hevosensa - niin itse järjestö oli varakas. Järjestöllä kun oli veronkanto-oikeus alueellansa.
Kukkulalla oleva Convento do Christo "luostari" kirkkoineen on hämmästyttävä "taideteos" ja samalla valtava laitos.
Linnan/luostarin kokoa on sanoin vaikea kuvata, mutta ehkä jonkinlaisen käsityksen saa munkkien ruokasalista jossa munkit aamuin, päivin ja illoin aterioivat kaikki yhdessä. Aterioiden aikana ei saanut keskustella, vaan aina yksi munkki luki uskonnollisia tekstejä vasemmalla tai oikealla seinustalla näkyvistä "saarnatuoleista".
Linnan keskellä oleva erikoinen, kahdeksankulmainen temppeli on jotain uskomattoman kaunista.
Temppelin kokoa on kuvasta vaikea käsittää, mutta muoto on siten rakennettu että noista holvikaarista ritarit pääsivät palvelukseen hevosten selässä.
Meillä meni linnaan tutustuessa huomaamatta koko aamupäivä. Noin neljä tuntia Tomarissa pitämästämme vapaapäivästä. Alun pitäen meillä oli tarkoitus käydä vapaapäivänä bussilla Fatimassa, mutta sinne ei ollut Tomarista kuin yksi bussivuoro jo klo 7.00 aamulla ja paluubussi viiden maissa iltapäivällä. Jätimme sen reissun toiseen kertaan ja olimme tyytyväisiä jälkeen päin.
Tomarissa sattui tuona viikonloppuna olemaan myös opiskelijoiden Templar Festival, joka oli nähtävyys sinänsä. Jo perjantaina, jolloin siis saavuimme kaupunkiin oli kaduilla runsaasti mustiin asuihin pukeutuneita nuoria. Musta asu on Portugalissa opiskelijoiden "työasu". Heitä oli ympäri kaupunkia pienissä ryhmissä soittelemassa ja laulelemassa.
Illalla oli Tasavallan aukiolla - joka on ylimmässä kuvassa - suuri rock- konsertti, jolloin musiikki pauhasi melkoisella volyymilla. Konsertti kesti noin kolmeen yöllä ja meidän hostelli oli siitä noin viidenkymmenen metrin päässä ja ikkuna aukiolle päin.
No, kyllä me nukuttiinkin.
Lauantaiaamuna siis käytiin linnassa ja sieltä palattuamme saimme koko iltapäivän seurata opiskelijoiden Festivaali esiintymisiä ikkunamme alla kävelykadulla sekä aukiolla.
Kussakin esiintymisryhmässä oli tusinan verran soittajia/laulajia. Pitkin kävelykatua kulkiessaan ryhmät esittivät serenadeja iäkkäämmille leideille kadulla ja parvekkeilla. Viimein myös itse aukiolla olevan kaupungintalon lehterillä oleville nuoremmille naisille, jotka lienevät arvostelleet kunkin ryhmän esitykset.
Tässä kuvassa näkyy oikealla Residencial Luz, jossa me asustimme.
Kaiken kaikkiaan ryhmiä oli noin kymmenkunta, joten koko iltapäivä noissa esityksissä meni.
Ja vielä myöhemmin illansuussa pienemmät porukat viihdyttivät asiakkaita terasseilla. Paljon oli katsottavaa vapaapäivää viettävillä vaeltajilla.
Illalla ruokapaikkaa etsiessämme sattui vielä hauska sattuma. Tasavallan aukion laidalla, terassilta kuului selvää suomen kieltä. Uteliaina heittäydyimme keskustelemaan, että olisiko toisia suomalaisia vaeltajia mahdollisesti liikkeellä. Vaan, eipä ollut. Oli suomalainen eläkeläispariskunta joka asui kaupungissa. Olivat ostaneet talon ja pitempiaikainen kunnostus alkoi olla loppusuoralla. Herra oli oikein TV'stä tuttu talousvaikuttaja Suomesta. Hetki siinä rupateltiin meidän paikkakunnalle ilmestymisestä. Sitten etsiydyimme omille ilta-aterioillemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti