1.5. 2017 Toisenlaisia kulkueita.
Tulimme Vigo'on vappuaattona. Ainakin silloin iltapäivällä jo kaikki kaupat olivat kiinní. Mitään suomalaisen kaltaista riehaa ei aattona kaupungilla näkynyt. Päin vastoin, oli ihmeen hiljaista, vielä illallakin kun liikuimme ulkona.
Suunnistaessamme hotellille osuimme suurelle kirkolle, missä oli juuri parhaillaan messu. Ovella heitimme reput selästä ja istuimme takapenkille. Pappi piti juuri saarnaansa ja oli huomannut meidät. Saarnassa oli menossa kohta, jossa hän puhui elämäntien kulkemisesta. Siihen jatkoksi hän mainitsi seurakunnalle, että saimme vieraaksemme kaksi peregrinoa matkalla Santiagoon. Eikös koko kirkkokansa kääntynyt katsomaan outoja tulijoita. Kirkko olikin paikallisen Santiago-seurakunnan Santiago-katedraali, joka osoittautui olevan ihan majapaikkamme Hotelli B & B Vigo lähistöllä.
Vigo'n vanhassa kaupungissa oli poikkeuksellisen viehättävä ilmapiiri. Oma osuutensa lienee ollut vappuviikonlopulla, jolloin ihmiset olivat vapaalla. Eritysesti hämmästelimme lukuisia upeita patsaita. Ehkä hieman häiritsi se, että lähes kaikki patsaat oli vyötetty sinisin huivein. Se taas oli kaupungin ylpeyden, jalkapalloseura Celta Vigon tunnusväri ja huivit fanihuiveja. No, jalkapallo on Espanjassa niin iso juttu, että kai tuokin on siedettävä.
Monet kaupungin patsaista oli hyvin veikeitä, erikoisia. Yksi sellainen on kauniilla satama-alueella. Siinä maailmankuulu kirjailija Jules Verne istuu mustekalan lonkeroiden päällä.
Mustekaloja Vigon lahdelta ihan varmasti pyydetään ja kaupungissa syödään suuria määriä, mutta miten ranskalainen kirjailija siihen liittyy, se ei meille selvinnyt.
Jules Verne oli mielenkiintoinen kirjailija. Ainakin meille hänen kirjoittamansa kirjat: 80 päivässä maapallon ympäri, samoin kuin Sukellusveneellä maapallon ympäri, ovat tuttuja.
Kiintoisaksi tuon jälkimmäisen kirjan tekee se, että se on kirjoitettu 1800-luvulla, jolloin ei vielä sukellusveneitä tiettävästi ollut olemassakaan.
Olimme retkemme aikana nähneet tähän mennessä jo lukuisia enemmän tai vähemmän uskonnollisia kulkueita. Nyt sitten oli kaikkea muuta kuin uskonnollisuutta havaittavissa. Vappupäivä olikin Vigossa iso juttu. Eri puolueiden ja ammattijärjestöjen kulkueita oli lukuisia. Ja kulkueet olivat runsas väkisiä. Väkeä ja väriä löytyi, niin löytyi myös meteliä ja musiikkia.
Ja Galiciassa kun oltiin, niin ei taida siellä sellaista kulkuetta ollakaan, jossa ei säkkipillit soisi.
Jollain perspektiivillä tuntui koomisen mukavalle katsella terassilla istuskellen vaihteeksi kun toiset kävelivät.
Loppupäivä oli hyvä viettää lepäillen. Siihen tarkoitukseenhan se lepopäivä oli varattu. Takana oli kuitenkin jo 31 vaelluspäivää ja 570 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti