Tunnelma tiivistyy

4. 5.  2017  Ylimääräinen vapaapäivä

Vapaapäivän jälkeen olimme taas reippaina ja intoa täynnä jatkamassa matkaa. Reitti ulos kaupungista hämmästytti yhtä paljon kuin itse kaupunkikin. Ensin kävelimme kivoja laitakaupungin kujia koko ajan nousten ylemmäs vuoren rinteelle. Sieltä oli huikeat näkymät yli kaupungin ja vilkaan vesireitin - Vigon lahden.

Kujien jälkeen reitti kulki oikein kaunista, puistomaista polkua vissiin lähes  kymmenen kilometriä koko ajan seuraillen lahden vierellä vuoren rinteellä.

Tuossa kauniilla riippusillalla olivat nostokurjet ja työmiehet työssään leventämässä siltaa. Siitä saankin hyvän "aasinsillan" . Siltaa ollaan näet leventämässä jalkakäytävällä. Se taas saa aikaan sen, että tulevaisuudessa siitä tullaan pääsemään suoraan sellaiselle reitin osalle, jonne nyt joudutaan kiertämään useita kymmeniä kilometrejä Pontevedra'n pohjoispuolelle.

Tuo reitinosa on nimeltään Variante Espiritual.

Meidänkin suunnitelmissa se alkujaan oli, mutta sen osuuden loppupuolella oleva "laivamatka" osoittautui sekin niin epävarmaksi, että jätimme sen tältä kerralta pois. Siitä johtuen meidän piti hiukan "säätää" loppumatkan etappeja.

Vigon lahden pohjukassa saavuimme Redondelo'n kaupunkiin.  Se on paikka missä rannikkoreittiin yhdistyy sisämaan reitti, joka oli alkanut Portosta ja tullut Espanjan puolelle Tui nimisessä kaupungissa. Se taas on paikka, josta suuret määrät vaeltajia aloittaa Caminonsa, koska sieltä on se hiukan yli sata kilometriä, mikä vaaditaan käveltäväksi saadakseen "todistuksen" ( Compostelan ) caminon suorittamisesta.

Siitähän sitten seurasi se, että reitillä alkoi olla porukkaa. Tunnelma tiivistyi.

Meidän piti yöpyä juuri Redondelo'ssa. Olimme kuitenkin saaneet ystäviltämme vinkin hyvästä majapaikasta hieman kaupungista eteen päin. Sitä ei lainkaan vielä ole opaskirjoissa, niin uusi tapaus se on. Informaatiossa oli kuitenkin jonkinlaista häikkää ja se teki meille hikisen ja jonkinlaista ärtymystä aiheuttavan  hortoilun reittiä eteen päin. Oikeata paikkaa ei tuntunut tulevan. Ei sitten millään.

Itse asiassa tuo suositeltu albergue oli seitsemän lisäkilometrin päässä. Cesantes'in ja Arcade'n välillä ja löytyi vasta monen kyselyn jälkeen.

Eikä ollutkaan mikä tahansa albergue. Uusi, siisti ja edullinen hinnaltaan. Samalla hinnalla, 10 eur/henkilö, saimme oman kahden hengen huoneen. Hinta olisi ollut sama myös dormitoriossa, eli kerrossänkyosastolla, mutta kahden hengen huoneita oli talossa niin monta, ettei kenenkään tarvinnut nukkua kerrossängyissä.

Albergueta piti huipputyyppi. Ensimmäiseksi, kun tultiin, toi kaveri meille herkulliset empanadat ja pullot vettä ja pyysi ystävällisesti hetken odottamaan, koska hänellä oli siivoukset vähän kesken.

Siinä odotellessa tupsahti sisään kaksi kaveria, jotka yllätykseksemme puhuivat suomea. Pohjoisen pojat olivat lyhyellä tutustumisreissulla, kävelleet nimen omaan Tui'sta. Näytti olevan pojilla tarvetta vielä treenata jonkin verran. Siksi huonossa kunnossa oli jalat, varsinkin toisella.

Tuo paikka on hiukan poissa varsinaiselta reitiltä, mutta ehdottomasti majoittumisen arvoinen paikka.

Meille se pieni " sekoilu" majapaikan suhteen teki sellaisen pulman- tai voiko sitä nyt pulmaksi sanoa - että me jouduimme pitämään vielä yhden ylimääräisen vapaapäivän.

Se pidettiin sitten Pontevedra'ssa.

Pontevedra on pienehkö, vilkas kaupunki, joka sekin on aikojen kuluessa syntynyt täysin Camino reitin palvelutarpeen ympärille. Majoituskapasiteettia kaupungista löytyy runsaasti. Niin näytti löytyvän majoittujiakin. Koska olimme kaupungissa kaksi yötä, niin valitsimme majapaikaksi Hotelli Madrid'in. Se on hinnaltaan sellaista hostellitasoa, silti huoneesta löytyi jopa pieni ranskalaismallinen parveke, joka oli oikein mukava, kun kuitenkin paljon huoneella lepäilimme. Lisäksi hotelli on erinomaisella paikalla keskustan tuntumassa.

Kaupungissa on paljon kivaa katsottavaa sekä runsaasti hyviä ja edullisia ravintoloita. Ehkä erikoisin nähtävyys näin pyhiinvaeltajan kannalta katsoen on Peregrina-aukiolla oleva  La Peregrina kirkko.

Kirkossa on erikoista se, että sen pohjapiirros on simpukan muotoinen.

Erittäin kaunis on myös lähistöllä oleva Fransiskaani munkkiluostarin kirkko. Kaupungissa on yllättäen kaksikin kunnon kävelykatua huippumuotiliikkeineen. Peregrinolle muotiliikkeistä ei suuremmin iloa ole, kun ei kannettavakseen juuri mitään voi ostaa.

No, meillä kävi niin, että Arjalla oli jatkuva aurinkorasvan käyttö siinä määrin liannut parikin paitaa pysyvästi, että hän tarttui H&M:n tarjoukseen ja osti kaksi t-paitaa kympillä ja heitti repustaan kolme likaista pois. Paino sillä kaiketi jopa hieman putosi.

Vapaapäivän jälkeinen aamu alkoi kunnon ukkosella. Rankasta sateesta välittämättä läksimme kadulle kello 6.30. Hotellin portieeri katseli kyllä aika pitkään perään kun kaksi sadeasuista haamua astui ulos sateeseen. Katuvaloissa löysimme hyvin ulos kaupungista ja sadekin hiljeni vähitellen.

Vaihteeksi tuntui jopa mukavalle sellainen lämmin, kostea ilma. Reitti kiipesi jälleen hiukan korkeammalle kauniiseen vuoristoon.

Pienessä kylässä oli kauniisti valaistu kirkko. Sen pihalla oli hyvä hetken huilahtaa.

Sade taukosi sopivasti parin tunnin jälkeen ja aurinkokin pilkahteli. Matkaa seuraavaan majapaikkaan oli 23 kilometriä. Se oli kunnallinen albergue Caldas de Rei nimisessä kaupungissa. Olimme melko alkupäässä jonossa kun paikka aukesi klo 13.00. Saimme jälleen kerran mielestämme lähes paikan parhaat petit. Paremmuus on vähän sama kuin makuasia. Joka tapauksessa katsomme aina vähän, että emme ole esimerkiksi liian lähellä wc-tiloja, koska yöllä sellaisessa paikassa on aina liikettä. Samoin ei ole kiva olla ulko-ovenkaan lähellä. Sitähän ei sitten voi etukäteen arvata, missä ne kovimmat kuorsaajat nukkuvat.

Niinpä. Oli ne paikat ihan hyvät. Albergue tuli nimittäin illan mittaan aivan täyteen. Siis kaikki 50 paikkaa. Sitä emme koskaan tiedä kuinka moni vielä joutui hakemaan yösijan jostain muualta.