1.4. 2017 Valoisia aamuja
Aurinko nousi aamuisin jo noin puoli seitsemän aikoihin. Meille se oli sopivaa, sillä jo normaalistikin aikaisina herääjinä olimme tuolla vielä aikaisempia kahden tunnin aikaerosta johtuen. Yöt olivat yllättävänkin lämpimiä, josta johtuen tuli alkuun laitettua liikaa vaatetta aamulla liikkeelle lähtiessä.
Nopeasti sai sitten vielä vähentää lyhyille lahkeille ja t-paidalle. Iltapäivisin lämpötila kohosi useana päivänä noin +30 asteeseen ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.
Joen rantaa oli kaunista kävellä. Rannalla oli paljon kosteikkoja, joissa lymyili lintuja. Satakielet pitivät konserttia ja sammakot kurnuttivat kevätmielellä. Kukkaloisto häikäisi kaikkialla.
Alpriaten jälkeen ei muutamaan päivään ollut albergueja, joten majapaikoiksi piti etsiä hostelleja. Niitä kyllä oli hyvin saatavilla, mutta majapaikan varmistamiseksi varasimme kuitenkin paikat aina edellisenä päivänä.
Vilafranca de Xira'ssa yösijaksi valikoitui Hostel DP. Oikein laadukas ja viihtyisä paikka ihan keskellä kaupunkia upeasti portugalilaiseen tapaan laatoitetun kauppahallin viereltä.
Tuo kaakelilaatoille tehty taide on Portugalissa aivan jotain ainutlaatuista. Sitä näkee kaikkialla, jopa suuria kokonaisia talojen ja kirkkojen seiniä tulimme vaelluksellamme näkemään. Espanjassakin toki laattataidetta on, mutta kyllä Portugal on omaa luokkaansa.
Härkätaisteluja on Portugalissakin. Ja Vilafranca de Xira on tuon lajin keskus maassa. Siellä on suuri, vanha, mutta äskettäin uusittu härkätaisteluareena aivan caminoreitin varrella kaupunkiin tullessa. Muutenkin kaupungin ilmapiiriä sävyttää kaikenlainen härkätaisteluun liittyvä. Osuimme sattumalta aterioimaan hienosti härkäteemalla sisustettuun ravintolaan. Siellä ravintolan isäntä selvitti meille, kuinka härkätaistelu Portugalissa eroaa Espanjalaisesta. Merkittävin seikka on se, että härkää ei kiduteta, eikä tapeta. Sen kanssa ikään kuin "leikitään" areenalla ja Matadori on aina liikkeellä hevosen selässä.
Päivät kuluivat leppoisasti Tejo-joen rantoja seuraillen. Sää pysytteli aurinkoisena ja lämpimänä. Ja sen myötä mieliala korkealla. Caminorutiini oli vielä vähän hakusessa, ehkä johtuen useasta peräkkäisestä hostelliyöstä. Ei päässyt vielä syntymään sitä yhteisöllisyyttä, mikä albergueissa yhdessä asuessa syntyy. Tosin aivan etukäteen suunnittelematta satuimme joka päivälle valitsemaan majapaikaksemme saman kuin amerikkalaiset Jan ja Bob. Eli heidän kanssaan kyllä alkoi caminoperhe syntyä.
Olemme kuulleet sanottavan, että reitti Lissabonista aina Portoon asti on tylsää, ikävää ja tasaista, vilkkaita autoteitä pitkin kulkemista.
No, toistaiseksi oli kyllä tasaista, mutta maanteillä kulkemiseksi emme kokeneet. Pääosin käveltiin hyväkuntoisia hiekkapolkuja. Siellä täällä oli lankkupolkuja kosteikkoja ylittämässä. Olipa erinäisiä kilometrejä loistavapintaisia pyöräteitäkin, kuten ylläolevista kuvistakin näkee.
Rauhallisilla maalaisteillä oli idyllistä kävellä. Haikarat olivat juuri pesänrakennus tai -kunnostuspuuhissa
Azambuja'n ja Valada'n seutu näytti olevan pääsääntöisesti tomaatinviljely aluetta. Silmänkantamattomiin ulottuvilla pelloilla olivat viljelijät täydessä työn touhussa tomaatintaimia istuttamassa.
Muutaman kerran saimme ihmetellä tilojen valtavaa kokoa. Useammalla tilalla näytti olevan jopa omat kiitoradat lentokonehalleineen.
Valada oli pieni, kiva kaupunki aivan joen rannalla. Asukkailla on jopa pieni venesatama sekä hiekkaranta, jossa pääsi mukavasti vilvoittelemaan varpaita kuuman kävelyn jälkeen. Lisäksi rantakaistaleella on upea puisto.
Tuolla kohdalla joki on enää tuskin kilometrin levyinen. Nykyisin kaupungista löytyy pari, kolme hostellia, vaikka vielä meidänkin opaskirjan mukaan sellaisia ei olisi, vaan pitäisi yhteen menoon kävellä Azambujasta Santaremiin, noin 34 kilometriä. No, eipä tarvinnut ja majatalon emännän opastuksella löytyi myös loistava ravintola jota ei kadulla kävellen olisi mitenkään voinut löytää. Ei siis minkäänlaista kylttiä, että talossa on mahtava ravintola.
Uskomattoman avuliaita ja ystävällisiä olivat paikalliset ihmiset tähän saakka olleet. Aina neuvomassa ja opastamassa, jos vähänkin olit epäileväisen näköinen. Tuolla maaseudulla varsinkin vanhemmat ihmiset puhuivat ainoastaan omaa Portugalin kieltä, mutta kun sitä oli muutaman päivän opetellut kuuntelemaan niin aika hyvin tuli toimeen niillä espanjankielen opinnoilla jotka toistaiseksi olivat takana. Kirjoitettuna Portugalin ja Espanjan kielet ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan.
Meitä oli etukäteen "peloteltu", että portugalilaiset eivät pidä siitä, että heidän kanssaan koitetaan keskustella espanjaksi - puhu mieluummin englantia - oli sanottu. Emme me kyllä kertaakaan huomanneet minkäänlaista häikkää keskustelukumppanin kanssa. Ainakin minun espanjani kelpasi mainiosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti