Myötätuulessa
Elämämme ensimmäinen Camino alkoi aikamoisen myötätuulen merkeissä. Viimeiseen saakka oli 50/50 mahdollisuus, että norjalaisella lentoyhtiöllä olisi alkanut lentäjien lakko milloin tahansa.
Jälkeen päin selvisi, että jo seuraavana aamuna ei olisi enää lennetty.
Barcelonassa, lentokentällä, olimme klo. 10.05 paikallista aikaa. Nopeasti löydettiin cercanias-juna, jolla päästiin noin puolessa tunnissa keskustan Sant´s rautatieasemalle.
Olin tutkinut jo kotona Renfe.es sivuilta mahdollisuudet matkustaa junalla suoraan Pamplonaan, mutta osoittautui, että sillä vaihtoehdolla olisimme olleet perillä monta tuntia myöhemmin, kuin että vaihdoimme Zaragosassa junan bussiin.
Aikaa siinä tuhrautui suurella asemalla ennen kuin löytyi oikea luukku, mistä sai ostaa liput saman päivän junaan. Tiskillä oli parikymmentä luukkua, joista yhdelle jonotin oikein jonotuslipun kanssa saadakseni luukulla vastauksen - tästä ei saa lippuja tämän päivän juniin.
Huomasin heti selkäni takana häärivän keltaliivisen nuorenmiehen, jolta kysyin neuvoa ihan itse oppimallani kolmen kuukauden espanjankielelläni.
Ihme kyllä, se toimi.
Kaveri opasti minut oikealle luukulle, josta myytiin lippuja tämän päivän juniin.
Äkkiä vilkaisin seinällä ollutta kelloa. Se oli 11.45. Tein nopean tilannearvion ja pyysin neljä lippua klo 12.00 lähtevään Zaragosan junaan. Lisäksi ennen lippuja piti ostaa kaikille Tarjeta de Oro, kultainen kortti, jolla eläkeläiset saa ihan kunnollisia alennuksia vähän viikonpäivistä riippuen. Tuota operaatiota varten piti erikseen näyttää jokaisen passit ja erikseen maksaa 6eur hinta johonkin rautatiehenkilöiden kahvikassaan.
No, liput saatiin käteen ja juoksujalkaa kiiruhdettiin asemalaiturille. Reput työnnettiin pikaisesti läpivalaisukoneesta läpi. Seinällä oleva kello näytti 11.57, kun viimeinenkin reppu tuli valaisukoneesta ulos.
Oikea vaunukin löytyi ja saman tien kun istuttiin mukaville tuoleille niin juna lähti liikkeelle.
Huh, huh. Kylläpä helpotti. Mieliala kaikilla nousi korkeuksiin.
Olisi niitä junia toki mennyt myöhemminkin, mutta niillä ei taas olisi ehtinyt siihen bussiin Zaragosassa johon nyt ehtisimme.
Uskomaton myötätuuli siis jatkui.
AVE - juna (nopeakulkuinen) huristeli vauhtiin päästyään 300km/tunnissa. Aika haipakkaa suorastaan. Aina kannattaa valita Ave/Larga distancias juna, jos haluaa päästä nopeasti perille. Samoilla rataosuuksilla kulkee myös MD/Media distancias junia, jotka pysähtyvät lähes joka "maitolaiturilla".
Matka Zaragosaan kesti alle kaksi tuntia. Niinpä meillä oli sopivasti aikaa ostaa liput Pamplonan bussiin ja vielä istahtaa kahvikupillisille asemaravintolaan.
Bussi lähti sitten aikataulun mukaisesti aivan asemarakennuksen edestä.
Perillä Pamplonassa
Parin tunnin bussiajelun jälkeen oltiin maan alle sijoitetulla linja-autoasemalla. Liukuportaita ylös päivänvaloon. Auringosta oli helppo ottaa suunta kohti keskustaa, missä sitten tähyiltiin katukylteistä jotain kiintopistettä. Siinä pälyillessä viereemme tupsahti tummaan asuun pukeutunut iäkkäämpi naisihminen. Tunnisti tietenkin "peregriinoiksi". Eihän tuollaiset jättikokoiset pakkaukset selässään kaupungin keskustassa haahuilevat mitään muuta voi olla. Kysyi, mihin olimme menossa ja halusi ihan välttämättä saattaa meidät hotellillemme.
Matkaa oli noin kilometri.
Jotain pientä liikahti tuolla sisimmässä kun näimme ensimmäiset keltaiset nuolet lyhtypylväissä sekä jalkakäytävän laattoihin upotettuja kampasimpukkamerkkejä.
Parinkymmenen minuutin kävelyn aikana nainen ehti esitellä Caminon merkityksen kaupungille kuin myös sen miten reitti kaupungin läpi kulkee - että hotelliltamme on vain parin korttelin matka oikealle reitille ulos kaupungista.
Sieltähän se hotelli sitten löytyi. Recepcionissa kerroimme keitä olemme ja mistä tulemme. Tyttö tiskin takana tutkaili hetken tietokonettaan ja sitten pyöritti päätään. Ei löydy huonetta, tulkitsimme. Tutki lisää papereita, tuli lisää henkilökuntaa. Mutta varausta ei vaan missään. Oliko Hotels.com pettänyt?
No, huoneita kyllä on, selvisi. Annoin tytölle passini ja hän alkoi kirjoittaa meitä sisään, ja kas!
Heti kun oli kirjoittanut etunimeni niin varaus löytyikin. Olipas Hotels.com tehnyt varauksemme etunimellä. Aika outoa. Entäs, jos olisin olut joku Juha Tapio? Kun kaikki nimet on etunimiä. Sehän olisikin helppoa.
Joka tapauksessa, täytyypä jatkossa muistaa kirjautuessa sanoa koko nimi.
Majoittautuessa huoneisiin alkoi jokaisella jo nälkä kurnia vatsassa, joten pikapikaa piti lähteä takaisin keskustaan etsimään ruokapaikka. Päivä oli ollut pitkä, eikä lentokoneaterioilla tänä päivänä kyllä paljon vatsaa täytetä. Oli meillä ollut pientä evästä junamatkaa varten ja sitten ne kahvit Zaragosassa, ei muuta.
Ensin kuitenkin suunnistimme katedraalille siinä toivossa että saisimme ensimmäiset leimat pyhiinvaeltajapasseihimme (credencial) juuri sieltä. Vaan eipä ollut katedraali enää auki. siinä ihan vieressä oli kuitenkin Jesus y Maria järjestön luostari, jossa on myös suurehko alberque. Sinne menimme sisään, ja tiskillä ystävällinen kaapuun pukeutunut nunna antoi meille leimat ( sellot). Kirjasi meidän tiedot ylös, vaikka emme sinne majoittuneetkaan. Saimme myös ensimmäiset Buen Camino- toivotukset.
Aika liikuttava hetki. Nyt olimme ihka oikeita pyhiinvaeltajia (peregrinos).
Löytyi se ruokapaikkakin nopeasti pienen kujan varrelta. Hotellille palatessa kurkkasimme Plaza Mayorille. Pimeässä emme heti paikallistaneet Hemingwayn kantakuppilaa, eikä kaduilla näkynyt härkiä juoksemassa. Siitä San Fermin härkäjuoksustahan Pamplona kaikkein tunnetuimmaksi on tullut. Mutta se Feria on heinäkuussa.
Jotain pientä liikahti tuolla sisimmässä kun näimme ensimmäiset keltaiset nuolet lyhtypylväissä sekä jalkakäytävän laattoihin upotettuja kampasimpukkamerkkejä.
Parinkymmenen minuutin kävelyn aikana nainen ehti esitellä Caminon merkityksen kaupungille kuin myös sen miten reitti kaupungin läpi kulkee - että hotelliltamme on vain parin korttelin matka oikealle reitille ulos kaupungista.
Sieltähän se hotelli sitten löytyi. Recepcionissa kerroimme keitä olemme ja mistä tulemme. Tyttö tiskin takana tutkaili hetken tietokonettaan ja sitten pyöritti päätään. Ei löydy huonetta, tulkitsimme. Tutki lisää papereita, tuli lisää henkilökuntaa. Mutta varausta ei vaan missään. Oliko Hotels.com pettänyt?
No, huoneita kyllä on, selvisi. Annoin tytölle passini ja hän alkoi kirjoittaa meitä sisään, ja kas!
Heti kun oli kirjoittanut etunimeni niin varaus löytyikin. Olipas Hotels.com tehnyt varauksemme etunimellä. Aika outoa. Entäs, jos olisin olut joku Juha Tapio? Kun kaikki nimet on etunimiä. Sehän olisikin helppoa.
Joka tapauksessa, täytyypä jatkossa muistaa kirjautuessa sanoa koko nimi.
Majoittautuessa huoneisiin alkoi jokaisella jo nälkä kurnia vatsassa, joten pikapikaa piti lähteä takaisin keskustaan etsimään ruokapaikka. Päivä oli ollut pitkä, eikä lentokoneaterioilla tänä päivänä kyllä paljon vatsaa täytetä. Oli meillä ollut pientä evästä junamatkaa varten ja sitten ne kahvit Zaragosassa, ei muuta.
Ensin kuitenkin suunnistimme katedraalille siinä toivossa että saisimme ensimmäiset leimat pyhiinvaeltajapasseihimme (credencial) juuri sieltä. Vaan eipä ollut katedraali enää auki. siinä ihan vieressä oli kuitenkin Jesus y Maria järjestön luostari, jossa on myös suurehko alberque. Sinne menimme sisään, ja tiskillä ystävällinen kaapuun pukeutunut nunna antoi meille leimat ( sellot). Kirjasi meidän tiedot ylös, vaikka emme sinne majoittuneetkaan. Saimme myös ensimmäiset Buen Camino- toivotukset.
Aika liikuttava hetki. Nyt olimme ihka oikeita pyhiinvaeltajia (peregrinos).
Löytyi se ruokapaikkakin nopeasti pienen kujan varrelta. Hotellille palatessa kurkkasimme Plaza Mayorille. Pimeässä emme heti paikallistaneet Hemingwayn kantakuppilaa, eikä kaduilla näkynyt härkiä juoksemassa. Siitä San Fermin härkäjuoksustahan Pamplona kaikkein tunnetuimmaksi on tullut. Mutta se Feria on heinäkuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti