Onko täällä naisille omat automaatit?

25.3. 2015  Vuolaan virran rannalla

Ponferrada on idyllinen pieni kaupunki. Onnistunut sekoitus uutta ja vanhaa. Kaupungin suuri nähtävyys on Temppeliherrain 1100- luvulla rakentama upea linna Rio Sil - joen rannalla. Linnassa ritarikunnan jäsenet ovat viettäneet salaisia menojaan vuosisatoja. Ritarikuntaan kun en kuulu, niin en tiedä rituaaleista, niin salaisia ovat.
Ritarit ja rituaalit sikseen, meillä oli maallisempia tarpeita kaupungissa. Piti saada rahaa seinästä. Löysimme Santanderin automaatin ja tartuimme toimeen. Helena ensiksi, vaan eipäs saanutkaan nostettua. Matti seuravana, rahaa tuli luukusta. Sitten oli Arjan vuoro, eipä antanut hänellekään, ei setelin seteliä.
Mitä kummaa, onko täällä naisille omat automaatit?
Vai olisiko Temppeliherroilla sormensa pelissä? Olisiko niin, että tällä paikkakunnalla ollaan vielä sitä mieltä, että perheessä miehet hoitavat nuo raha-asiat. Niinhän se on vanhastaan ollut. Epäilys tuohon suuntaan kasvoi, kun automaatin luukusta tuli minullekin siisti nippu seteleitä.

No, ei voi mitään. Näillä on pärjättävä. Ehkä seuraavalla paikkakunnalla sitten on naisten automaatteja.

Suomalaisia sivuava "nähtävyyskin" kaupungista löytyy. Suomalainen kirjailija, kulttuuriministerinäkin toiminut, Jouko Tyyri menehtyi täällä sydänkohtaukseen 9.5.2001 ollessaan omalla vaelluksellaan kohti Santiago de Compostelaa. Hänelle on laitettu pieni muistolaatta San Nicholas de Flue hostellin pihalle. Siinä hostellissa hänen maallinen vaelluksensa päättyi

Tuollaisia muistolaattoja olimme nähneet jo useita vaelluksemme varrella. Oli marmorilaattoja kultaisin kirjoituksin, ja oli vaatimattomia ristejä haalistunein tekokukin koristeltuina.
Tosi asia on se, että Caminon varrella päättyy vuosittain noin kahdenkymmenen vaeltajan matka kesken.
Vaeltajissa on niin monen kuntoista porukkaa, että toisilla ei vain peruskunto yksinkertaisesti riitä näin suureen ponnistukseen. Lukuisa määrä on myös sellaisia, jotka lähtevät taipaleelle jo valmiiksi jonkinlaisen sairauden vaivaamana, toiveenaan saada Caminolla tai viimeistään perillä Santiagon katedraalilla joku "ihmeparantuminen".
Kyllähän nuo ajatukset matkalle jääneiden kohtalosta aina saavat ajattelemaan omaa tilannetta. Iäkkäämpinä ihmisinä tunnemme valtavaa kiitollisuutta jokaisesta päivästä ja jokaisesta askeleesta, jotka täällä tallaamme.

Kiitollisin ajatuksin lähdimmekin astelemaan eteen päin. Ponferrada tarkoittaa suomen kielellä rautaista siltaa. Ja rautaista siltaa pitkin reitti johti ulos kivasta kaupungista.

Toinen sadepäivä

Villafranca del Bierzo on mielestämme hieman sekava pieni kaupunki. Ja siellä satoi.

Opaskirjan mukaan kaupungin jälkeen on kolme eri reitti vaihtoehtoa. Ilmeisesti olimme uppoutuneet niin syvälle sadeasujemme sisään, että emme lainkaan huomioineet polkua, joka olisi johdattanut sillan jälkeen oikealle - vuorelle. Polun kyllä jokainen näimme, mutta kellään ei sytyttänyt, että sinne olisi pitänyt mennä. Vasemmalla puolella päätietä oli toinen polun alku, mutta sinne opaskirjan mukaan saavat mennä vain hyvin kokeneet vaeltajat.

Nyt tien molemmilla puolilla olevat vuoret olivat sumun peitossa. Totesimme pienen matkan käveltyämme, ettei meillä tällä ilmalla olisi mitään asiaa kummallekaan vuorelle.

Sateen ropistessa astelimme ison tien vierustalla olevaa, kaiteella erotettua, jalka/pyörätietä muutaman tunnin, kuunnellen  joen kohinaa ja lintujen konserttia Ambasmestas nimiseen kylään, jossa majoituimme siistiin ja lämpimään hotelliin.