Mitä hyvää, mitä huonoa?

Vähän myöhemmin

Pienen sulattelun jälkeen käymme vähän läpi kokemuksiamme niin materiaalisesta kuin henkisestäkin puolesta.
Vaikka olimme jonkin verran perehtyneet aiheeseen lukemalla blogeja ja kirjojakin sekä seuraamalla YLE:ltä tullutta sarjaa, olimme kuitenkin tuntemattoman kokemuksen edessä.
Olimme hieman tuttuja ennestään Helenan ja Matin kanssa, mutta emme tunteneet paremmin toistemme perheitä, tapoja ja tottumuksia. Emme esimerkiksi olleet koskaan nukkuneet yhdessä, samassa tilassa. Puhumattakaan, että samassa tilassa oli usein vielä täysin tuntemattomia nukkumassa.

Tulimme hyvin juttuun keskenämme. Yhtään kertaa ei tarvinnut riidellä, ei edes mieltään pahoittaa.
Löysimme aina aiheita keskusteluun. Aiheita jotka kiinnostivat kaikkia.
Olimme huomattavan saman henkisiä, selvästi hyvin sopeutuvia ihmisiä.
Reissulla kävimme varmasti läpi jokaisen tunneskaalan, yhdessä ja erikseen. Hyvät ja huonot hetket. Huonompina hetkinä tukea ja kannustusta löytyi aina.
Vaikka olimme fyysiseltä kunnoltamme hyvin erilaisella tasolla, onnistuimme vaellustahdissamme kutakuinkin hyvin. Yritimme parhaamme mukaan kulkea heikoimman lenkin tahdissa.
Hengelliset tarpeemme olivat jonkin verran erilaiset, mutta kertaakaan emme Arjan kanssa kokeneet mielipahaa siitä, että Helena ja Matti joutuivat kuluttamaan toisella tavalla sen ajan, jonka käytimme kirkoissa käymiseen. Emmekä vastaavasti huomanneet heidänkään vaivautuvan odottelusta.

Usein meiltä kysytään, muuttiko se meitä.
Kyllä muutti.
Suhtautuminen monenlaisiin asioihin muuttui. Elämään tuli selvästi rennompi ote. Ei välinpitämätön, mutta monien asioiden tärkeysjärjestys muuttui. Ja yleensäkin suhtautuminen siihen mikä on tärkeää ja mikä ei. Ennen kaikkea suhtautuminen kaikkeen tavaraan ja sen tarpeellisuuteen sai toisenlaisen perspektiivin.
Nukkumiseen yhdessä toisten kanssa jokainen meistä tottui kuka ennemmin kuka myöhemmin.
Keskusteluja toisten vaeltajien kanssa syntyi vähemmän johtuen meidän neljän suomalaisen tiiviistä joukkueesta ja kaikille muille täysin vieraasta kielestä.
Omasta espanjankielen "osaamisesta" johtuen itse sain mielestäni riittävästi kontakteja espanjalasiin.
Kielen osaamisestani oli toki hyötyä meille kaikille.
Henkiseltä puolelta on vaikea löytää negatiivista sanottavaa. Jos jotain on sanottava, niin ehkä vastaisuudessa täytyisi pitää edes jokunen täysin vapaa päivä, meidän mielestämme kaupungeissa, samalla niihin edes jotenkin tutustuen. Auttaisi niin henkiseen kuin fyysiseenkin jaksamiseen.

Varusteista sitten.

Kengät ovat ne tärkeimmät työkalut. Niiden on oltava "sisäänajetut". Muuten on vaikea antaa suosituksia. Ranskalaisella reitillä mielestämme tarvitaan Gore-Tex kengät. Itse koimme matalavartiset maastojuoksukengät hyviksi. Kenelläkään ei tullut yhtä ainoaa rakkoa koko matkalla, eikä edes vakavampia hiertymiä. Toistan vielä merkitkin: kaikilla muilla Salomon ja minulla Brooks.
Vedenpitävyyden lisäksi korostaisin, että pohjan pitää olla tukeva koska kivikkoa on niin runsaasti.

Toisina kenkinä oli minulla Crocks-tyypiset läpyskät ja Arjalla enemmän sandaalimalliset. Crocksit on siitä hyvät, että ne jalassa voi käydä suihkussa tarvittaessa.

Sukkina meillä oli tavallisia urheilusukkia, useampi pari. Lisäksi oli Merinovillaiset sukat, jotka olivat mukavat iltaisin suihkun jälkeen.

Alus- ja välivaatteina oli teknisiä urheiluasusteita. Niiden hyvä puoli on se, että ne kuivuvat nopeasti - ja ovat suhteellisen kevyitä.

Iltoja ja kylmiä aamuja varten pitää olla lämmintä. Aivan mahtava vaate noin kylmiin aamuihin ja iltoihin oli Merinovillainen alusasu. Sen lisäksi molemmilla oli fleece puserot. Kylmimpinä aamuina kaikki päällä, mitä löytyi, oli juuri ja juuri riittävä.

Päällystakiksi oli minulla juoksupusero, Arjalla saman tyyppinen, hieman paksumpi.

Housuina oli joustavasta materiaalista olevat retkeilyhousut, molemmilla kahdet. Toiset iltoja varten.
Kaipasimme kyllä katkolahjehousuja. Kuitenkin oli niin paljon "kesäkelejä". Kesällä sellaiset varmasti ihan parhaat.
Sadeasu, molemmilla Icepeak, on pakollinen. Jaa, Arjan housut olivat Helly Hansen, vielä paremmin tuulta ja vettä pitävät. Mitään ponchoja meillä kellään ei ollut.

Makuupussit olivat Retki-merkkiset, halvat, mutta aivan riittävät, 750g painavat. Ilman kunnon makuupussia tuohon aikaan vuodesta on mahdoton lähteä. Ehkä keskikesällä voisi tulla toimeen silkkilakanalla ja majapaikkojen filteillä. Mutta filttejä ei kaikissa alberqueissa ole. Jos asuu pelkästään hostelleissa tai hotelleissa, niin makuupussi on tarpeeton. Kuitenkaan en luottaisi siihen, että em. majapaikan saa varmasti ilman etukäteisvarausta. Ainakin pääsiäisviikko oli kuulemma varattu täyteen jo vuotta aikaisemmin. Me emme etukäteisvarauksia tehneet kuin ensimmäiseksi ja viimeiseksi yöksi.

Reppu/rinkka on vaativa rasti. Meidän Lidl'ista ostetut, halvat toimivat äärirajoillaan. Arjan 30 litrainen oli riittävän kokoinen, kun makuupussin ja sandaalit kuljetti repun ulkopuolella. Niin kovilla se oli että repun putkirunkorakenteet tulivat kankaasta läpi ennen puolimatkaa ja hankasivat ikävästi selkää. Ylimääräisillä pehmusteilla siitä selvittiin loppuun saakka.
Minun 70 litran rinkka oli myös riittävän kokoinen. Suuri koko aiheutti sen, että siihen tuli lastattua aivan liikaa tavaraa ja siten aivan liikaa painoa. Liian suuri paino aiheutti sen, että kantohihnat venyivät uskomattoman paljon. Uskomatonta, mutta totta, ne venyivät jopa 25 senttiä. Eivät onneksi kuitenkaan katkenneet.  Muuten rinkka kyllä kesti ja ajoi hinta/laatu suhteessa asiansa. Oli maksanut 29 euroa.

Kenkien päälle tarkoitetut "kurasuojat", gaiterit olivat turhat. Kerran kokeiltiin ja turhiksi todettiin.

Paitoja oli liikaa, ainakin minulla. Sukkiakin oli liikaa. Pitkiä kalsareitakin oli liikaa. Merinot riitti.

Pipotkin oli liikaa. Lätsä oli riittävä, kun kylmimmillä keleillä sai sadetakin hupun päälle.

Käsineet piti olla kunnolliset.

Kävelysauvat oli meillä kaikilla, emmekä ilman niitä missään tapauksessa lähtisi tuolle reitille.

Opaskirjana meillä oli John Brierleyn englanninkielinen kirja. Kirja oli sinänsä hyvä. Mielestämme siinä on kuitenkin turhan paljon "mystiikkaa", joka johtaa siihen että oleellistakin tietoa tahtoo jäädä lukematta. Lukemalla kirjaa huolellisesti viimeistään edellisenä iltana ennen seuraavaa etappia olisimme ehdottomasti nähneet ja tienneet enemmän ympäristöstämme.

Sitten hieman tilastoja:

Aikaa kului 31 päivää.
Matkaa kävelylle tuli  718 kilometriä, eli 23.16km/ päivä.
Alberqueissa asuimme 23 yötä ja Hostelleissa 8 yötä
Ravintoloissa söimme 23krt ja itse valmistimme 8 ateriaa.
Aamupalalla kahviloissa kävimme 15krt ja itse valmistimme 15krt, yhtenä aamuna läksimme kävelemään kokonaan ilman aamiaista.
Rahaa meillä kului 1859 euroa, eli 59.95eur/ päivä, siis kahdelta hengeltä. Siinä on kaikki muu, mutta ei matkustusta.


Matkustamisesta:

Menomatkasta kerroin Barcelonasta Pamplonaan päivityksessä.
Paluumatkan lennot ostimme paria päivää ennen saapumista Santiagoon. Lähtöpaikaksi valikoitui Barcelona, koska lento sieltä, yhdellä välilaskulla, oli yli puolet halvempi kuin muilta mahdollisilta kentiltä. Lentopäivä oli seuraava tiistai.
Sitten piti päästä junalla Barcelonaan. Sepäs ei niin yksinkertainen juttu ollutkaan. Pääsiäislauantaina menimme Santiagon asemalle lippuluukulle. Pyysimme lippuja ensi maanantain junaan.
Completo, täynnä, sanoi virkailija ja nosti kädet pystyyn.
Kalpein kasvoin ja apein mielin astelimme kauempana olevalle Info- luukulle. Kysyimme virkailijalta, missä mahtaa olla linja-autoasema.
Se on kaukana, kaupungin toisella puolen. Mutta mikäs teillä on ongelma, vanhempi herrasmies kuitenkin kysäisi.
Kerroimme, kuinka meillä on liput lennolle kotiin ensi tiistaiksi, mutta maanantain juna on täynnä.
Niin on, sanoi hänkin. Onhan nyt pääsiäisviikonloppu.
Pappa alkoi kuitenkin vilkuilla tietokonettaan. Välillä mies nosti kulmiaan, välillä huokaili. Aikaa kului toinenkin tovi.
Lopulta hän asetti kätensä niskan taakse ja huokaisi syvään.
Se onnistui. Huomisessa, sunnuntain junassa löytyi hajapaikkoja teille.
Harvoin on meiltä päässyt niin helpottava parkaisu kuin tuossa hetkessä.
Kirjoitin raksutti meille paikkaliput, ripotellen meidät jokaisen junan eri vaunuihin. Ja vielä siten, että jouduimme Leonissa vaihtamaan paikkoja. Siellä naiset pääsivät ensimmäiseen luokkaan, Matti kolmanteen vaunuun ja minä vaunuun numero 16. Paikkojen vaihto johtui siitä, että junaan yhdistettiin jostain muualta tullut toinen juna.
Se junamatka kesti 13 tuntia. Oli kuitenkin kiva katsella maisemia, joita olimme kuukauden ajan kävelleet, sillä junan reitti seuraili Caminon reittiä aina Pamplonaan saakka.

Mitä Caminosta jäi käteen.

Arjalle reissu oli rankempi kuin muille. Ymmärrettävästi hänen tunteensa kotiin päästyään oli:
Se oli muistovaellus äidille. Se tuli nyt tehtyä. Sitä ei tarvitse toista kertaa tehdä.

Itselleni jäi kynttilä palamaan. Ehkä joskus voisi mennä uudestaan. Ehkä jotain toista reittiä.
Hiljaa itsekseni jatkoin espanjankielen opiskeluani,

Ehkä kolmisen viikkoa kotona oltuamme aloimme kuin yhteisestä sopimuksesta kävellä pidempiä lenkkejä. Niillä suunnittelimme jo syksyksi uutta Caminoa.