Oliko yöllä kylmä?

27.3. 2015  Jälleen korkealla

O'Cebreiro on legendaarinen kylä Camino - reitin varrella. Erittäin raskas nousu ( 700metriä 10 kilometrin matkalla ) palkitaan henkeäsalpaavalla näkymällä ylhäällä vuorella. Palkitaan jos palkitaan. Ensinnäkin, jos ei ole vetänyt itseään niin piippuun, ettei enää jaksa maisemia katsella. Ja toiseksi, jos ei satu olemaan sumuinen/pilvinen sää. Meidän osalle tuli tuo jälkimmäinen.

Polku ylös vuorelle on niin upeassa maastossa, että se kaikki vaivat ja väsymys unohtuivat. Muutama sata metriä ennen kylää ohitimme suuren rajapyykin - astuimme Galicia'n maakunnan puolelle. Saman tien sukelsimme vuorelle kasaantuneiden pilvien sekaan.

Sukelsimme lopullisesti Caminon maailmaan. Maailmaan, jossa kaikki ulkopuolinen kirjaimellisesti katoaa ympäriltä. Siihen tunteeseen, tai olotilaan olimme pikku hiljaa sulautuneet viimeisten päivien aikana. Se olotila on tavallaan henkinen tyhjiö. Siinä olotilassa monet "maalliset asiat" menettävät merkityksensä. Kaikenlainen materia, kaikenlainen kulutushysteria, kaikenlainen oravanpyörässä juokseminen, kaikki sellainen siirtyy sivuun. Vaeltajan maailmassa on vain se materia, jota repussaan kuljettaa. Ainoat asiat, joilla on sillä hetkellä merkitystä, ovat se mihin yöksi päänsä kallistaa ja se mistä saa illaksi syötävää tai saako yleensä olleenkaan.

Kylään saavuttuamme olimme tuossa tyhjiössä. etsimme yösijaa. Ensimmäinen hostelli oli täynnä. Toinenkin yritys tuotti saman tuloksen. Kolmannessa hostellissa onnisti. Venta Celta majatalon hyvin englantia puhuva emäntä toivotti meidät tervetulleiksi sanoen: talo on teidän. Lupasi myös laittaa illallisen galicialaiseen tapaan. Huoneet löytyivät idyllisen kivitalon ylemmästä kerroksesta.

O'Cebreiro kylässä itse asiassa kaikki rakennukset on rakennettu kivestä. Oikea kivikylä siis. On siinä ainakin se hyvä puoli,  että ei ainakaan lahoa niinkin kosteassa ilmastossa, vuorella kun on sumu niin tavallista. Myös kylän kirkko on, tietysti, kivestä. Ja onkin kauan säilynyt. Kirkko on rakennettu jo 800-luvulla. Se on tiettävästi vanhin kirkko koko Camino Frances'in varrella.
Erityisen kaunis ja tunnelmallinen kirkko olikin. Sisällä soi rauhallinen musiikki. Alttarin oikealla puolen oli punaisella verhottu vitriini. Siinä säilytetään, hopeisessa kaapissa, tiettävästi maailman vanhimpia säilyneitä ehtoollisastioita. Tunnelma kirkossa oli puhutteleva. Tuntui jotenkin sellaiselta, ettei sieltä olisi tahtonut ollenkaan lähteä pois. Oli aikaa pysähtyä. Aikaa käydä keskustelu Hänen kanssa, joka on tällaisen pyhiinvaellusihmeen synnyttänyt sanansaattajansa, apostoli Jaakobin kautta.

Kirkon ulkopuolella kävimme vielä kurkistamassa erään Caminolle hyvin merkityksellisen henkilön muistomerkkiä. Don Elias Valina Sampedro on  se O'Cebreiro'n seurakunnan entinen pappi, jonka idea on alun perin ollut merkitä Camino reitit yhteisellä merkinnällä - Keltaisella nuolella.

Annos hengellistä ravintoa oli nautittu. Sen jälkeen oli hyvä siirtyä majatalomme lämpöön nauttimaan emäntämme lupaamaa ruumiin ravintoa.

Aito galicialainen keitto, Caldo gallego, oli maittava. Ainakin itselleni tuo suomalaista kaalikeittoa muistuttava, kuumana nautittava alkuruoka oli vuoriston viileisiin oloihin täysi kymppi. Kakkoslautaseksi valintamme osui tällä kertaa tyypilliseen camino-ruokaan, huevos con jamon y patatas, eli paistetut munat, kinkulla ja perunoilla höystettynä. Jälkiruokana valitsimme tyypillisen galicialaisen Tarta de Santiagon, oikein makean, mantelinmakuisen kakkupalan.

Ruokajuomaksi meille kaikille kelpasi oikein mainiosti emännän ehdottama, erittäin pehmeän makuinen, paikallinen punaviini.

Majatalossamme saimme myös tutustua noiden seutujen hyvin yleiseen talojen lämmitystapaan. Talon alakerrassa, baarissa, jossa ruokailumme tapahtui, oli nurkassa valtavan kokoinen takka. Olin siinä ruokailun aikana silmäillyt salin seinillä kulkevaa putkistoa. Putkisto kulki takan kautta, jatkuen siitä huoneiden pattereihin.
No, takassa paloi suuri roihu. Se piti patterit lämpiminä. Mutta annas olla, kun tuli yöllä takassa hiipui, niin.......
Aamulla heräsimme siihen, että ovemme takaa kuului Helenan ääni.....
Oliko yöllä kylmä?
Vilkaisin mittaria. Se näytti +13 astetta.
Ja ulkona oli -2 pakkasta.