15. Vaelluspäivä. 25 km
Yöllä Emma oli rauhoittunut. Liekö täysikuu vaikuttanut. Aamulla satoi vain kevyesti, kun laittauduttiin tielle kuin kaksi smurffitonttua. Lähdettiin kävelemään ulos kaupungista ihan merkittyä reittiä pitkin. Hiekkatie maistui hyvin, maalaistien tuoksuineen. Tien varrella oli useita suuria eläinsuojia, joissa lehmät värjöttelivät suojassa sateelta. Kerran suuri maitosäiliöauto tukki tien, mutta päästiin pihan kautta ohi.
Kahden kilometrin paikkeilla oli kylä, jossa ehkä pidempäänkin seisoskellut vaeltaja kohtasi toisen.
Kylän jälkeen sade yltyi ja yltyi, me vaan käveltiin. Ja oikeastaan nautittiin sateen ropinasta huppuun. Täällä nämä maalaistiet ovat hyvää hiekkapintaista, joka ei tartu kenkiin niin kuin siellä ennen Cordobaa olevilla peltoteillä. Onneksi ne ovat nyt jo takanapäin. Sitäpaitsi, hentoinen tuuli tuli takavasemmalta, ei siis tuntunut lainkaan.
Sitten tuli stoppi. Yksi joki tulvi niin että ei ollut mitään mahdollisuutta päästä yli. No, kahlaamalla tietysti, mutta onneksi iso tie, vilkasliikenteinen, oli lähellä. Pellonreunaa sinne pääsi. Sitä pitkin edettiin pari kilometriä. Sitten oltiin noin puolimatkassa, kylässä nimeltä Fuente la Lancha. Siellä oli jälleen " keidas". Oli baari auki. Astuimme sisään litimärkinä, ensimmäiseksi isäntä laittoi kaasukaminan päälle. Sen ääressä maistui maitokahvi melkein suklaa/kaakao/ hunaja, ties mille.
Reilu puoli tuntia lämmiteltiin, samalla housunlahkeet kuivuivat ja kengätkin melkein. Ulos kun tultiin niin sade oli tauonnut ja hetkittäin jopa aurinko pilkahteli. Samalla takavasemmalta tuleva tuuli ( siis lounaasta) yltyi. Tie kuivui nopeasti. Sellaista tietä oli tosi kiva astella ja mielialakin kohosi. Samalla vauhti vain kiihtyi.
Noin viisi kuusi kilometriä ennen etapin loppua oli rakennettu uudehko levähdysalue, myös pienen pieni kappeli oli tehty.
Perillä Hinojosa del Duquessa marssittiin suoraan Policia Local toimistolle, jossa hyvin ystävällisesti konstaapeli otti kopiot passeista, leimat credencialeihin ja alberguen avaimet käteen. Näytti vielä tien kulman taakse, missä albergue on.
Ja onkin paikka parhaimmasta päästä. Uudet tilat, kahdeksan petiä, on lämmitys, lämmin vesi ja mikro. On jopa lakanat ja pyyhkeet. Maksuksi kukin laittaa ovenpielessä olevaan postilaatikkoon sopivaksi katsomansa summan yöpymisestään.
Aivan naapurissa on hyvä ravintola jossa söimme kojtuuhintaisen aterian. Saimme opastuksen Mercadonalle ja "paikallisviranomaistiedotteen" että huomisella etapilla joka on 32km keskellä ei mitään on kaksi jokea, jotka tulvivat niin että vettä on vyötäröä myöten . Eli ei sinne missään tapauksessa. Pakko mennä niiden ohi isoa tietä pitkin.
No, aina näitä " caminoenkeleitä" löytyy. Säästyy varmaan monelta vaivalta kun sai tällaisen sisäpiiritiedon.
Kaikki hyvin. kuviakin taas saatiin laitettua. Yritetään jaksaa huomennakin. Kävellä, kirjoitella ja laittaa kuviakin.
Kahden kilometrin paikkeilla oli kylä, jossa ehkä pidempäänkin seisoskellut vaeltaja kohtasi toisen.
Kylän jälkeen sade yltyi ja yltyi, me vaan käveltiin. Ja oikeastaan nautittiin sateen ropinasta huppuun. Täällä nämä maalaistiet ovat hyvää hiekkapintaista, joka ei tartu kenkiin niin kuin siellä ennen Cordobaa olevilla peltoteillä. Onneksi ne ovat nyt jo takanapäin. Sitäpaitsi, hentoinen tuuli tuli takavasemmalta, ei siis tuntunut lainkaan.
Sitten tuli stoppi. Yksi joki tulvi niin että ei ollut mitään mahdollisuutta päästä yli. No, kahlaamalla tietysti, mutta onneksi iso tie, vilkasliikenteinen, oli lähellä. Pellonreunaa sinne pääsi. Sitä pitkin edettiin pari kilometriä. Sitten oltiin noin puolimatkassa, kylässä nimeltä Fuente la Lancha. Siellä oli jälleen " keidas". Oli baari auki. Astuimme sisään litimärkinä, ensimmäiseksi isäntä laittoi kaasukaminan päälle. Sen ääressä maistui maitokahvi melkein suklaa/kaakao/ hunaja, ties mille.
Reilu puoli tuntia lämmiteltiin, samalla housunlahkeet kuivuivat ja kengätkin melkein. Ulos kun tultiin niin sade oli tauonnut ja hetkittäin jopa aurinko pilkahteli. Samalla takavasemmalta tuleva tuuli ( siis lounaasta) yltyi. Tie kuivui nopeasti. Sellaista tietä oli tosi kiva astella ja mielialakin kohosi. Samalla vauhti vain kiihtyi.
Noin viisi kuusi kilometriä ennen etapin loppua oli rakennettu uudehko levähdysalue, myös pienen pieni kappeli oli tehty.
Perillä Hinojosa del Duquessa marssittiin suoraan Policia Local toimistolle, jossa hyvin ystävällisesti konstaapeli otti kopiot passeista, leimat credencialeihin ja alberguen avaimet käteen. Näytti vielä tien kulman taakse, missä albergue on.
Ja onkin paikka parhaimmasta päästä. Uudet tilat, kahdeksan petiä, on lämmitys, lämmin vesi ja mikro. On jopa lakanat ja pyyhkeet. Maksuksi kukin laittaa ovenpielessä olevaan postilaatikkoon sopivaksi katsomansa summan yöpymisestään.
Aivan naapurissa on hyvä ravintola jossa söimme kojtuuhintaisen aterian. Saimme opastuksen Mercadonalle ja "paikallisviranomaistiedotteen" että huomisella etapilla joka on 32km keskellä ei mitään on kaksi jokea, jotka tulvivat niin että vettä on vyötäröä myöten . Eli ei sinne missään tapauksessa. Pakko mennä niiden ohi isoa tietä pitkin.
No, aina näitä " caminoenkeleitä" löytyy. Säästyy varmaan monelta vaivalta kun sai tällaisen sisäpiiritiedon.
Kaikki hyvin. kuviakin taas saatiin laitettua. Yritetään jaksaa huomennakin. Kävellä, kirjoitella ja laittaa kuviakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti