14. Vaelluspäivä. 2 km 😩
Yöllä Emma heitteli terassilla tuolit yhteen nippuun ja aurinkovarjot nurin. Tuuli ulvoi nurkissa ja vettä tuli kuin siitä kuuluisasta saavista. Emma on siis myrsky, joka tuli Atlannin suunnalta tänne eteläiseen Espanjaan.
Meillä oli kohtuullisen mukava majapaikka ja nukuimme hyvin. Aamupalalla katselimme TV'stä uutisia kuinka jo viisi ihmistä oli menehtynyt kaatuneiden puiden alle. Tuuli oli edelleen yhtä railakasta, sade tuli aivan vaakatasosta ja kovaa. Ehkä tuulen vaikutusta lisäsi se, että oltiin noin 800 merin korkeudella, vuoren etelärinteellä. Ja Emma tulee lounaasta.
Ei ollut vaikea päättää, että tänään ei kävellä. Talon isäntä olisi kuljettanut autolla meidät 38 kilometrin etapin puoliväliin, josta olisi voinut jatkaa jalan. Toinen vaihtoehto oli mennä bussilla koko matka. Niin teimme.
No
Bussipysäkille oli matkaa kaksi kilometriä, sen sentään halusimme kävellä aamun virkistykseksi. No joo, tosiaan virkistyi. Sade piiskasi vastaan niin, että sadeviitat lepattivat korvissa ja housut kastuivat totaalisesti tuollakin matkalla.
Bussin ikkunasta näimme kuinka maasto oli yhtä lammikkoa, ei siellä olisi ollut mitään mahdollisuutta kävellä, ainakaan kastumatta kauttaaltaan. Sitä meidän ei sentään ole pakko tehdä terveyden uhalla.
Puolen tunnin ajelun jälkeen bussi toi meidät Alcaracejos nimiseen kaupunkiin jossa saimme majapaikan Hostel Cesar' ista. Samassa talossa saatiin erinomainen menu sopivalla hinnalla ja tässä iltapäivän mittaan sadekin on muuttunut sellaisiksi ukkoskuuroiksi. Näyttää siis vähän lupaavammalta huomista ajatellen. Armottoman kova tuuli kyllä on edelleen, mutta sehän ei kastele. Ja lämpötilojen pitäisi kohota lounaisvirtauksen myötä.
Parhaillaan tuntuu, että jotain lentää talon katolta tai kadulta, on sellainen mekkala. Kuvia tänään ei otettu. Kuvien siirto tökkii edelleen.
Kiva tuntea että teitä on niin moni mukanamme. Samalla kanavalla huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti