41. Vaelluspäivä. 26km
Illalla tosiaan oli krkossa messu. Messun jälkeen kirkon sivusiipeen oli konstruoitu viimeinen ehtoollinen. Sen äärellä seurakuntalaiset lukivat rukouksia. Me rauhoituimme omaan hiljaisuuteemme alberguelle. Muita ei tullut, olimme taas omillamme.
Yöllä satoi ja myrskysi rajusti. Onneksi yöllä, ja se meni ohi. Aamu oli kuulas ja kylmä, +1astetta. Kylästä lähdettiin ulos talsien ensin 4 km asfalttitietä. Sitten kaikki muuttui.
Lähdettiin oikeaan erämaaseikkailuun. Mukavaa metsätietä, sitä sitten riitti. Oli kertakaikkiaan makeaa kävellä. Linnut lauloi ja aurinko alkoi pikkuhiljaa lämmittää. Jos oli tie helppo kävellä, oli suunnistaminen sitäkin haasteellisempaa. Vähän väliä piti tarkistaa maps’ista mikä polku olisi oikea. Välillä polkuja haarautui useampaan suuntaan, eikä missään ollut keltaisia tai muita nuolia.
Olisi kyllä oikeastaan mahdotonta selvitä tästä etapista ilman GPS laitteita, koska reitti oli käytännössä koko matkan samanlaista suunnistamista.
Olimme saaneet alberguella infoa, että reitillä on kaksi kiertotietä jokien tulvimisen takia. Ensimmäinen oli 9 km kohdalla. Siitä selvittiin maps’in avulla sujuvasti, eikä lisämatkaa juurikaan tullut.
Toinen kiertotie piti olla 21km paikkeilla. Mutta, mutta, yllättäen jo 15km kohdalla oli joki, leveä ja syvä. Eikä mitään mahdollisuutta kiertää. Ei auttanut kuin ottaa kengät, sukat ja housutkin pois, kun koko syvyyttä ei nähnyt. Sitten vaan rohkeasti yli.
Toisella rannalla puettiin ja samalla pidettiin evästauko. Onneksi aurinko lämmitti, eikä ennustettua sadetta näkynyt, vielä. Samaan aikaan siihen putkahti kaksi pyöräilijää, jotka olivat ainoat koko päivänä näkemämme ihmiset. Sen sijaan pian tuon jälkeen tuli polulla vastaan yksinäinen, jostain tarhasta karannut possu. Possu oli säikky, jatkoi omaa vaellustaan. Ja me omaamme.
Vähitellen maasto alkoi muuttua mäkisemmäksi, mentiin ylös ja alas. Alhaalla oli aina jonkinlainen joki, tai vähintään puro, joiden yli kyllä pääsi kiviä pitkin. Sitten viimein noin22 km kohdilla tuli se pahin. Leveä, voimakkaasti virtaava joki. Ohjeen mukaan sen olisi päässyt ylittämään siltaa pitkin kävelemällä kilometrin ylävirtaan joen vartta. Ja sitten toista rantaan takaisin.
No, meinattiin, että on jo kerran otettu kengät pois niin menee se toinenkin. Tuumasta toimeen. Kohta jo oltiin kivisen joen yli toisella rannalla. Vettä oli tässäkin polvea myöten, niin kuin edellisessäkin.
Siitä piristyttiin niin että viimeiset kilometrit kylään asteltiin lähes kilpakävelyvauhtia. Oli ehdittävä ennen neljää, että saadaan syödäksemme, ja toiseksi että ehdimme uhkaavan sateen alta pois.
Kylässä tuli vastaan heti ruuan tuoksu, baari lähellä. Olikin, mutta oltiin takaovella. Sisälle kun löydettiin, saimme aivan mahtavan aterian. Samalla baarin täti soitti vieressä olevan alberguen hospitaleralle joka pika pikaa tuli päästämään meidät majoittumaan jo ennen kuin ruoka oli lautasella.
Samalla alkoi sataa räntää ihan kunnolla.
Ruoka nautittiin kaikkine salaatteineen ja viineineen. Olikin oikein kunnon Pitkä Perjantai. On tässä venähtänyt levon merkeissä myöhään iltaan asti.
Palataan huomenna asiaan.......
Yöllä satoi ja myrskysi rajusti. Onneksi yöllä, ja se meni ohi. Aamu oli kuulas ja kylmä, +1astetta. Kylästä lähdettiin ulos talsien ensin 4 km asfalttitietä. Sitten kaikki muuttui.
Lähdettiin oikeaan erämaaseikkailuun. Mukavaa metsätietä, sitä sitten riitti. Oli kertakaikkiaan makeaa kävellä. Linnut lauloi ja aurinko alkoi pikkuhiljaa lämmittää. Jos oli tie helppo kävellä, oli suunnistaminen sitäkin haasteellisempaa. Vähän väliä piti tarkistaa maps’ista mikä polku olisi oikea. Välillä polkuja haarautui useampaan suuntaan, eikä missään ollut keltaisia tai muita nuolia.
Olisi kyllä oikeastaan mahdotonta selvitä tästä etapista ilman GPS laitteita, koska reitti oli käytännössä koko matkan samanlaista suunnistamista.
Olimme saaneet alberguella infoa, että reitillä on kaksi kiertotietä jokien tulvimisen takia. Ensimmäinen oli 9 km kohdalla. Siitä selvittiin maps’in avulla sujuvasti, eikä lisämatkaa juurikaan tullut.
Toinen kiertotie piti olla 21km paikkeilla. Mutta, mutta, yllättäen jo 15km kohdalla oli joki, leveä ja syvä. Eikä mitään mahdollisuutta kiertää. Ei auttanut kuin ottaa kengät, sukat ja housutkin pois, kun koko syvyyttä ei nähnyt. Sitten vaan rohkeasti yli.
Toisella rannalla puettiin ja samalla pidettiin evästauko. Onneksi aurinko lämmitti, eikä ennustettua sadetta näkynyt, vielä. Samaan aikaan siihen putkahti kaksi pyöräilijää, jotka olivat ainoat koko päivänä näkemämme ihmiset. Sen sijaan pian tuon jälkeen tuli polulla vastaan yksinäinen, jostain tarhasta karannut possu. Possu oli säikky, jatkoi omaa vaellustaan. Ja me omaamme.
Vähitellen maasto alkoi muuttua mäkisemmäksi, mentiin ylös ja alas. Alhaalla oli aina jonkinlainen joki, tai vähintään puro, joiden yli kyllä pääsi kiviä pitkin. Sitten viimein noin22 km kohdilla tuli se pahin. Leveä, voimakkaasti virtaava joki. Ohjeen mukaan sen olisi päässyt ylittämään siltaa pitkin kävelemällä kilometrin ylävirtaan joen vartta. Ja sitten toista rantaan takaisin.
No, meinattiin, että on jo kerran otettu kengät pois niin menee se toinenkin. Tuumasta toimeen. Kohta jo oltiin kivisen joen yli toisella rannalla. Vettä oli tässäkin polvea myöten, niin kuin edellisessäkin.
Siitä piristyttiin niin että viimeiset kilometrit kylään asteltiin lähes kilpakävelyvauhtia. Oli ehdittävä ennen neljää, että saadaan syödäksemme, ja toiseksi että ehdimme uhkaavan sateen alta pois.
Kylässä tuli vastaan heti ruuan tuoksu, baari lähellä. Olikin, mutta oltiin takaovella. Sisälle kun löydettiin, saimme aivan mahtavan aterian. Samalla baarin täti soitti vieressä olevan alberguen hospitaleralle joka pika pikaa tuli päästämään meidät majoittumaan jo ennen kuin ruoka oli lautasella.
Samalla alkoi sataa räntää ihan kunnolla.
Ruoka nautittiin kaikkine salaatteineen ja viineineen. Olikin oikein kunnon Pitkä Perjantai. On tässä venähtänyt levon merkeissä myöhään iltaan asti.
Palataan huomenna asiaan.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti