20. Vaelluspäivä. 15 km
Kyllä sitä kaikenlaista ihmettä vastaan tulee täällä Espanjan sydänmailla kulkieassa. Eilen illalla kauppareissulla poikettiin keskusaukion baarissa ”yömyssyillä”. Omistaja ohjasi meidät istumaan tietyn pöydän ääreen. Pöytä oli peitetty paksulla liinalla. Ja mitäs pöydän alta löytyikään.....
No, siellähän oli hiillos antamassa lämpöä pöydän ääreen istahtavalle. Ja niitä sellaisia pöytiä oli baarissa kolme. Kaksi asiaa jäi vierasta kyllä askarruttamaan. Että miten ihmeessä isäntä sen hiiloksen sinne saa. Eihän se voi sinänsä siistissä baarissa nuotiota pitää, savustaisi koko huushollin. Ja toiseksi, meidän oppien mukaan juuri hiillosvaihe on se mistä sitä häkää syntyy. Luulsi olevan häkää täynnä koko baari. No, häkähän ei haise, ja eihän sitä huomaa kumpi menee ppäähän, häkä vai juoma.
Sinänsä kekseliäs ratkaisu mukavalta baari-isännältä, oli huumorimies muutenkin. Ei taitais kyllä mennä suomalaisista palodirektiiveistä läpi.
Ilta suurella alberguella meni mukavasti lonkkaa vetäessä tv’n äärellä ja lämpimässä huoneessa. nukutti hyvin, niin että aamulla oltiin valmiit jatkamaan matkaa vasta yhdeksän maissa. Oli kirkas, kuulas aurinkoinen aamu. +4 astetta.
Oikein hyvää hiekkatietä asteltiin verkkaisesti 7 kilometriä Don Benito kaupunkiin. Aiottiin ottaa päivä rennosti ja jäädä sinne yöksi. Ensimmäisessä baarissa istuttiin noin tunti kahvilla. Siinä sitten tuumattiin, että kun on kerrankin hyvä sää, niin eiköhän jatketa vielä tovi. Katsottiin kartasta, että Medellin on sopivasti 8 kilometrin päässä. Siis sinne.
Medellin’iin tultiin. On kyllä komea kaupunki. Kaunista keskustaa katselee etäämmältä vuorelta vanhan linnan rauniot ja rinteessä roomalaisaikainen amfiteatteri, sekä kaksi kirkkoa. Keskustassa on myös pari kirkkoa, jotka haikarayhdyskunta on kansoittanut.
Molempien kirkkojen katoilla on kymmenkunta pesää. Kattohaikaroista koiras tulee ensin aikaisin keväällä, siis nyt jo tullut, ja varaa aina saman pesän itselleen kunnostellen sitä, kunnes puoliso palaa. Muutamissa pesissä on jo puolisokin. Seurasimme pitkään kuinka eräs koiras kävi toisen kirkon katolta, pesästä, varastamassa risuja ja toi omalle pesälleen. Siinä sitten puoliso kiitteli kalisuttaen äänekkäästi nokkaansa, hyvin tehty, kiitos. Ja sukua jatkettiin. Ja taas molemmat kalisutti nokkiaan.
Täällä Medellinissä majoituttiin joen rannalla, upean sillan kupeessa olevaan Hostel Rio’on. Oikein siisti paikka, alakerrassa hyvä ravintola, jossa saatiin erinomainen menu. Hinta Peregrinoille 42€, ei siis kannata varata Booking. Com kautta. Useimmiten hostellit antavat mukavasti alennetut hinnat pyhiinvaeltajille. Pitää vain aina muistaa pyytää. Menukin oli kohtuullinen 9€/ henkilö.
Huomiseksi on jälleen sateisempaa luvassa. Niinpä todennäköisesri pidämme sen tälle päivälle ajatellun ” lepopäivän” kävelemällä vain alle kymmenen kilometriä. Katsotaan nyt. Kiire ei ole mihinkään ja viimeiset päivät ovat olleet sen verran rasittavia, että pieni lepo ei ole pahitteeksi.
Tänään kyllä menun päälle nukahdettiin molemmat päikkäreille.
Huomenna uudet tarinat..............
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti