40. Vaelluspäivä. 20 km
Illalla istuttiin kylän ainoassa baarissa. Baari muuten ei ole torstaisin auki. Jos sellaisena päivänä sattuu kylään, on ainoa mahdollisuus ateriointiin kävellä 1,5km ison tien varteen, siellä on huoltoasema ja hyvä ravintola.
Me saimme baarilla hyvän vinkin kävellä juuri sinne suuntaan aamulla, sillä varsinaisella reitillä on noin kuuden kilometrin kohdalla joki, jossa on niin paljon nyt vettä että olisi kahlattava vyötäröä myöten. Siellä on joskus ollut silta, mutta siitä on enää pilarit jäljellä. Kuivana aikana kyllä pääsee kahlaamalla nilkkoja myöten mutta nyt ei.
Oltiin me siellä baarilla aikamoisia nähtävyyksiä. Paikalliset, joita illan aikana tuli baarin täydeltä, ihmettelivät että miten on jotkut suomalaiset voineet eksyä tällaiseen kylään, ja kun kerroimme että Malagasta asti ollaan kävelty niin ihmettely vain suureni.
Oltiin me siellä baarilla aikamoisia nähtävyyksiä. Paikalliset, joita illan aikana tuli baarin täydeltä, ihmettelivät että miten on jotkut suomalaiset voineet eksyä tällaiseen kylään, ja kun kerroimme että Malagasta asti ollaan kävelty niin ihmettely vain suureni.
Aika askeettisen yön jälkeen ei kahlaaminen vyötäröä myöten suuremmin houkutellut. Siispä suunnattiin isolle tielle. Hyvin me siitä yöstä askeettisissa oloissa selvittiin ja aamupalakin oli runsas, koska saatiin illalla minimini ostoskeskuksesta ihan riittävästi ruokatarvikkeita ravintorikkaaseen aamiaiseen, jos sitä vertaa espanjalaisten tostadaherätykseen. Olihan se kontrasti edellisen yön hotellielämään melkoinen, mutta nyt oltiin sitten omillamme, siis pyhiinvaeltajia.
Rekkamiesten kansoittamassa baarissa istahdettiin kahvikupposen verran, sitten jatkettiin N620 valtatien reunaa. Rekat jyräsivät viereisellä moottoritiellä töräytellen tervehdyksiä. Jo kahden kilometrin kohdalta, Villalba tienhaarasta olisi päässyt reitille, mutta me jatkoimme vielä 4 km Aldehuela’an jossa oli seuraava baari. Saimme siten uudet kahvit ja tostadat. Siitä sitten käännyimme pikkutielle, joka johti reitille.
Päivän sää oli viileä, ei ollut tarvetta vähentää vaatetusta, vaikka aurinko välillä pilvien lomasta näyttäytyikin. Kylmä, vastainen tuuli puhalsi koko päivän ja lämpöä oli enimmillään +6 astetta.
Kävelymatka on kutakuinkin sama ison tien kautta kuin reittiä pitkin, välttyi vaan kastumiselta.
Ja sitä savannia, preeriaa tai mitä se lieneekään oli vielä ihan riittävästi. Muutama jokikin, mutta niistä pääsi sujuvasti yli.
Reitillä on nyt kummastusta herättävästi keltaisia nuolia molempiin suuntiin. Kuvan tolpan merkki ja nuoli on Salamancan suuntaan, emme vaan keksi miksi. Päinvastainen on meidän suuntamme.
Reitillä on maatiloja harvassa mutta sitäkin suurempia. On lehmiä, lampaita ja vuohia, isoja ja pieniä. Päivän loppupuolella kohtasimme lammaslauman paimenineen, koiria oli apuna viisi.
Samoilla seuduilla järjestivät uljaat kotkat meille lentonäytöksen. Niitä oli ilmassa parikymmentä yhtä aikaa. Valitettavasti kännykameroilla ei niistä kummoisia kuvia saa.
Loppui se erämaavaellus viimein ja tultiin pieneen kaupunkiin. Tuntui ensin autiolta. Kohta tapasimme miehen, joka opasti meidät ensimmäiseksi kaupalle, koska se oli juuri menossa kiinni, eikä ole enää illalla auki, kun on kiirastorstai. Matkalla näytti talon jossa asuu Tomas, jolla on avain alberguelle, joka on aivan kylän toisella laidalla.
Ostokset tehtiin sitä silmällä pitäen että pastaa keitetään, kun tiedettiin että alberguella on kunnon keittiö. Sitten palattiin Tomaksen talolle, mutta edelleen ei ollut ketään kotona. Joku ohikulkenut mies kävi naapuritalossa ja löysi naapurin, jolla oli vara-avain ja lupa antaa alberguen avain peregrinoille.
Eikä kauaa kestänyt kun jo pastat porisivat kattilassa ja syötiin runsas oma menu alberguen keittiön pöydän ääressä. Päälle maistuvat päikkärit lämmittimen vierellä pikkuisessa kahden sängyn huoneessa. Caminoelämää makeimmillaan.
Saimme myös vihiä, että kylän kirkossa olisi illalla messu. Saa nähdä, kirkonkellot ainakin ovat soineet vähän väliä tässä iltapäivän aikana. Lähdetään tutustumaan tilanteseen.
Tällaiset jututt tänään, huomenna uusia uutisia samalla kanavalla..............
Rekkamiesten kansoittamassa baarissa istahdettiin kahvikupposen verran, sitten jatkettiin N620 valtatien reunaa. Rekat jyräsivät viereisellä moottoritiellä töräytellen tervehdyksiä. Jo kahden kilometrin kohdalta, Villalba tienhaarasta olisi päässyt reitille, mutta me jatkoimme vielä 4 km Aldehuela’an jossa oli seuraava baari. Saimme siten uudet kahvit ja tostadat. Siitä sitten käännyimme pikkutielle, joka johti reitille.
Päivän sää oli viileä, ei ollut tarvetta vähentää vaatetusta, vaikka aurinko välillä pilvien lomasta näyttäytyikin. Kylmä, vastainen tuuli puhalsi koko päivän ja lämpöä oli enimmillään +6 astetta.
Kävelymatka on kutakuinkin sama ison tien kautta kuin reittiä pitkin, välttyi vaan kastumiselta.
Ja sitä savannia, preeriaa tai mitä se lieneekään oli vielä ihan riittävästi. Muutama jokikin, mutta niistä pääsi sujuvasti yli.
Reitillä on nyt kummastusta herättävästi keltaisia nuolia molempiin suuntiin. Kuvan tolpan merkki ja nuoli on Salamancan suuntaan, emme vaan keksi miksi. Päinvastainen on meidän suuntamme.
Reitillä on maatiloja harvassa mutta sitäkin suurempia. On lehmiä, lampaita ja vuohia, isoja ja pieniä. Päivän loppupuolella kohtasimme lammaslauman paimenineen, koiria oli apuna viisi.
Samoilla seuduilla järjestivät uljaat kotkat meille lentonäytöksen. Niitä oli ilmassa parikymmentä yhtä aikaa. Valitettavasti kännykameroilla ei niistä kummoisia kuvia saa.
Loppui se erämaavaellus viimein ja tultiin pieneen kaupunkiin. Tuntui ensin autiolta. Kohta tapasimme miehen, joka opasti meidät ensimmäiseksi kaupalle, koska se oli juuri menossa kiinni, eikä ole enää illalla auki, kun on kiirastorstai. Matkalla näytti talon jossa asuu Tomas, jolla on avain alberguelle, joka on aivan kylän toisella laidalla.
Ostokset tehtiin sitä silmällä pitäen että pastaa keitetään, kun tiedettiin että alberguella on kunnon keittiö. Sitten palattiin Tomaksen talolle, mutta edelleen ei ollut ketään kotona. Joku ohikulkenut mies kävi naapuritalossa ja löysi naapurin, jolla oli vara-avain ja lupa antaa alberguen avain peregrinoille.
Eikä kauaa kestänyt kun jo pastat porisivat kattilassa ja syötiin runsas oma menu alberguen keittiön pöydän ääressä. Päälle maistuvat päikkärit lämmittimen vierellä pikkuisessa kahden sängyn huoneessa. Caminoelämää makeimmillaan.
Saimme myös vihiä, että kylän kirkossa olisi illalla messu. Saa nähdä, kirkonkellot ainakin ovat soineet vähän väliä tässä iltapäivän aikana. Lähdetään tutustumaan tilanteseen.
Tällaiset jututt tänään, huomenna uusia uutisia samalla kanavalla..............
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti