Castuera - Campanario

18. Vaelluspäivä. 18km

Eilen illalla kävi hassusti . Kaupungille syömään lähtiessä oli kaunis aurinkoinen ilma. Jätettiin pyykit pihalle aurinkoon telineeseen kuivumaan. Kuivui ne. Mutta kun tultiin takaisin muutaman tunnin kuluttua, oli satanut ja pyykit likomärkiä. Että silleen.

Yöllä satoi, taas. Ja aamulla kun herätiin satoi vielä. Lähdettiin liikkeelle 7.30, eikä enää satanut. Heti kaupungin jälkeen alkoi upea hiekkatie. Oli nautinto astella, lintujen konsertti oli huumaava. Selvästi linnut parveilevat siihen malliin, että lähtö pohjoiseen on suunnitteilla aivan näinä päivinä. Esimerkiksi näimme tänään suuria parvia töyhtöhyyppiä lentelmässä levottomasti sinne tänne. Aivan kuin olisi vain hetken kysymys, koska lähdetään.

Meidän suuri kysymysmerkki tämän päivän etapille oli karttaan merkitty suuri joki. Päästäänkö siitä yli uimatta. No, pelko oli turha, oli kaksikin siltaa. Ei ollut vanha suunnistaja huomannut kartalla lainkaan rautatietä. Ja siltahan siinä oli sekä junille, että autoille, kuin myös kävelijöille.

Auringosta saatiin nauttia yli puolimatkaa ja tosi kivasta tiestä, kunnes........

Takavasemmalta, josta suunnasta on tuullut jo monta päivää, lähestyi ukkosrintama.

  

Erään tiheän pensaan suojassa vedettiin viime hetkellä sadeviitat ylle, ennenkuin armoton myrsky ja salamointi kaatosateineen oli päällä. Pahin rintama odotettiin pensaan suojassa, sitten jatkettiin melko kovassa sateessa. Kaupunkiin oli enää pari kilometriä. Kaupunkiin kun päästiin niin sade loppui ja aurinko kuivasi nopeasti.

Pika pikaa syöksyttiin ensimäiseen avoimeen baariin. Kyllä kahvi taas maistui taivaalliselle. Samalla saatiin opastus, mitä ja missä tässä kaupungissa on. Kirkon kupeella oli hieno Camino Mozarabe asetelma kuvaamassa tämän reitin tärkeyttä ensisijassa entisaikojen pyhiinvaellusreittinä.

   

Jälleen kerran saatiin olla tekemisissä poliisin kanssa. Jo kadulla kohtasimme miellyttävän konstaapelin, joka neuvoi reitin majapaikkaan. Polideportivo, urheiluhallin kupeessa on varustettu kuuden pedin ”albergue” peregrinoille. On suihkut, jääkaappi ja mikro. Eikä maksa mitään. Halli on aivan kaupungin laidalla, mistä reitti jatkuu aamulla ulos kaupungista.

Syömään palattiin puoli kilometriä takaisin päin. Hyvä ravintola löytyi ja kauppakin on tässä lähellä. Ravintolan telkkarista näimme, kuinka tällä kantilla Espanjaa on tänään ollut oikein kunnon myrskyä. Rannikolla on myrsky kasannut autoja päällekäin ja repinyt kattoja taloista. Ei ihme, että se meitäkin ravisteli niin voimakkaasti, vaikka sisämaassa olemmekin. Olemme kuitenkin avoimella, korkealla alueella. Olihan niitä vesistön ylityksiä vielä myöhemminkin, mutta niistä selvittiin kastumatta.

  

Täytyy edelleen kehua noita neljän euron sadeviitoja. Tämmöisellä myrskyllä on niillä pärjätty, niin pärjää niillä missä vaan. Lahkeet toki kastuu, mutta  niin ne kastuisivat kalliimmilla/paremmillakin ponchoilla. Täytyy muistaa, että lämpimämmällä säällä ei lahkeita tarvitsisikaan, mutta nyt ukkosmyrskyn aikaankin katsoimme pikkumittariamme ja se näytti vain +8 astetta. Siinä on jo pikkuisen vilu ilman lahkeita. Sadeviitat ovat myös niin pienet ja kevyet, että ne on kätevä laittaa pussiin repun sadesuojan alle ja taas ottaa ne esille kun kuuro yllättää.

 

Tällaista tänään. Huomiseksi luvassa edelleen sadetta, ja ylihuomiseksi, ja sitä seuraavaksi. Tällaista on Caminoelämä. Huomiseen samalla kanavalla................