Camino Mozarabe, katsaus taakse päin

23 päivää  435 kilometriä

Kävelty on, askeleita ei ole laskettu. Toistaiseksi on pidetty yksi täysi lepopäivä ( Cordobassa)  , sen pienen miniloman lisäksi.

Käyttämämme kilometrilukemat ovat oppaan antamia kilometrejä, pyöristettyinä täysiksi kilometreiksi. Meille ei kilometrien kerääminen ole lainkaan oleellista. Mehän OLEMME Caminolla. Kilometrejä, meinas tulla painovirhe, ilometrejä. Niitä ne ovat olleet. Tarkkaa lukua siitä, paljonko on jäljellä, ei ole. Tarkasti sanoen alle tuhat kuitenkin. 

Yksi etappi nyt kuitenkin saavutettiin. Mozarabe osuus on laputeltu. Seuraavaksi edessä on tuttua tietä. Via de la Plataa pitkin Salamancaan saakka. Sen olemme jo kerran kävelleet, syksyllä 2015.

Suurempia ongelmia ei ole ollut. Sateinen sää viimeisen kahden viikon aikana on aiheuttanut muutamia pieniä rakonalkuja molemmille. Ei pahoja, ottaen huomioon, kuinka paljon kilometrejä on kävelty likomärillä kengillä. Kyllä ne Gore-Tex'it pitävät, mutta kun vesi pääsee kauluksesta sisään niin ei tule sieltä pois. Joskus on tunne kuin vesipatjalla kävelisi.

Rakonalut olemme puhkaisseet heti huomattuamme iltapesun yhteydessä. Aamulla sitten, ennen.liikkeelle lähtöä teippaamme kohdan urheiluteipillä, sillä välttää uusiutumisen. Käytämme teippinä Suomesta apteekista ostettua Leukotape Classic teippiä. Se pysyy kiinni märkänäkin, usean suihkunkin ajan. Voimme suositella. Olemme toki kokeilleet Compeedeja, mutta tämän pysyvyys on paljon parempi.

Reitti on ollut mielenkiintoinen. Kuten olen päivittäin ihastellut, on monenlaista ihmeellistä asiaa nähty. Maastollisesti reitti on ollut helppoa. Ei liikaa asfalttia, muutamista vesiesteistäkin on selvitty.

Majapaikkoja on löytynyt hyvin. Albergueissa olemme majoittuneet aina kun sellainen on ollut, eli 10 yötä. Loput yöt erilaisissa Hostelleissa. Jokaisesta aiotusta yöpymiskylästä on majapaikka löytynyt itse asiassa suuremmin etsimättä. Alberguet ovat olleet kaikki sellaisia että avain on pitänyt hakea Policia Local toimistolta. Nehän ovat avoinna 24/7. Jos ei juuri ole konstaapeli paikalla, on ovessa numero, johon soittamalla poliisi kurvaa nopeasti paikalle.

Albergueista kolme on ollut täysin ilmaisia, useimmat donativo maksuisia ja kahdessa on ollut kiinteä hinta, 8 ja 12€ hengeltä. Hostellien hinnat ovat vaihdelleet 20 ja 42 euron välillä, siis kahden hengen huoneesta.

Kulkija tarvitsee toki polttoainetta jaksaakseen. Mitä sitten olemme syöneet ja juoneet. Siitä vähän.

Hanavettä. Vettä on kulunut viime aikoina vähän, johtuen viileähköstä säästä. Jokaisella kuudella Caminolla olemme käyttäneet hanavettä. Tälläkin reitillä vesi on ollut hyvää, kahta poikkeusta lukuunottamatta. Kahden peräkkäisen kylän/kaupungin vesi oli erittäin oudolla kemikaalilla desinfioitu, ei ollut klooria se. Ei sitä kävellessä suuremmin noteerannut, mutta oli se silti pahan makuista, hyh.

Aamu on useimmiten aloitettu omalla aamupalalla. Espanjalaisten aamupala on niin minimaalinen, ettei sillä pitkälle pötkitä. Uusi keksintö tällä reissulla on ollut riisipuuro. Arroz con Lecce on täällä yleinen jälkiruoka. Löysimme sitä kaupan jogurttihyllystä sellaisissa 4x100g pakkauksissa, reilun euron maksaa. Kaksi purkkia per nenä ja siihen vähän mysliä joukkoon niin kyllä on tukeva annos. Aikaisemmin sen tilalla käytimme jogurttia, mutta nyt ihastuimme tähän. On tuhtia tavaraa. Tiedättehän joulupuuron, sitähän se on.

 Tietysti aamupalaan kuuluu kahvi, jonka keitämme omalla keittimellä, pätkä patonkia juuston ja Serranokinkun kera. Voita tai levitettä emme käytä, tilalle olemme ostaneet minipurkkeja oliiviöljyä, aito espanjalaiseen tapaan.

Lähes joka aamuksi olemme ostaneet myös litran tölkin tuoremehua ja jakaneet sen puoliksi kantaen pullossa puolet seuraavan päivän evääksi. Useampia etappeja on ollut sellaisia, että mitään taukokahvilaa ei ole ollut.

Sitten kun päivän kävely on kävelty, olemme useimmiten etsineet heti ruokapaikan, tietäen että lounasaika päättyy pääsääntöisesti klo 16.00. Jos

vain saatavilla on ollut täysi menu, olemme sen ottaneet. Kulutus on kuitenkin sen verran suurta, että kolme ruokalajia viineineen menee kevyesti. Niin, se pullo viiniäkin. Heti kun tultiin pois rannikon tuntumasta, tuodaan täällä aina koko pullo viiniä pöytään, juot sitten tai et.

Usein olemme laskeskelleet, että edullisemmaksikin se menu tulee, kuin että ottaisi listalta jonkun plato'n+ jälkiruoan+ juoman. Useimmiten paljonkin edullisemmaksi. Lisäksi menu'n ruokalajit ovat sitä varten sitä päivää silmällä pitäen hankittu, eli ovat varmasti tuoreita.

Tapana.meillä on ollut jo kauan ottaa menuvalikoimasta toiselle varma valinta ja toiselle joku oudompi ruoka, jotta olemme oppineet mitä minkin ruokanimen takana on. Kertaakaan emme ole pettyneet. Aivan fantastisia nämä paikalliset ruoat ovat olleet. Sitä samaa voi sanoa aina paikallisista viineistä. Ah, niin pehmeän makuisia, että.

Ruokaostoksista vielä. Täällähän ruokakauppaketjuja on ainakin kymmenen. Eli kilpailu pitää hinnat aisoissa. Pienissäkin kaupungeissa/kylissä voi olla Spar, Eroski, Lupo ja Coviran kauppa. Ja kaikki on suomalaiseen hintatasoon tottuneena halpaa. Viinit mukaan lukien. Muutaman kerran olemme poikenneet myös Lidl' issä joita myös on, mutta niissä hinnat ovat kutakuinkin suomalaista tasoa, eli armotta liian kallista espanjalaisille, ja meille täällä.

Kauppojen aukioloista, aamupäivällä ovat auki 9-14, sitten on siesta ja kaupat kiinni. Avaavat sitten illaksi 17-20. Ja sunnuntaisin kaikki kaupat ovat KIINNI.

Vielä vähän varusteista. Sadeviitoilla on ollut tällä kertaa enemmän käyttöä kuin aikaisemmilla viidellä caminolla yhteensä. Hyvin ovat Tokmannin neljän euron viitat palvelleet. Pikkuisen jouduimme tekemään vahvistusta nepparien kohdalle, kun myrskyinen tuuli tuppasi repimään niitä auki. Samainen Leukotape Classic on pitänyt siinäkin tähän saakka. Kyllähän noilla viitoilla lahkeet kastuu, mutta ei sellaista viittaa olekaan, joka tuollaisssa myrskytuulissa estäisi sen. Onneksi nyt viime päivinä on ollut lämpimämpää niin sen pienen kastumisen sietää paremmin.

Pipo ja käsineet ovat olleet tarpeen tällä reissulla, viime päivinä on jo lätsä riittänyt. Merinoalusasut ovat ehdottomat ja ilman makuupussia ei alkumatkan kylmissä albergueissa nukkumisesta olisi tullut mitään.

Tulihan tätä juttua. Kirjoitan mielelläni kokemuksistamme ja varusteistamme sekä toimintatavoistamme, uskoen että ehkä joku voi näistä löytää vinkkejä omiin Camino suunnitelmiinsa. Ilomielin jaamme kokemuksiamme kaikille lukijoillemme, joita yllätykseksemme on ollut runsaasti koko ajan mukanamme.

 Toivottavasti jaksatte taivaltaa edelleen kanssamme........ Kiitos tähän astisesta kaikille Teille.